Minä, syöpä ja työ 
Hanketyöntekijä Tiiu Lohtari pohtii blogissa omaa työpolkuaan ja miten hän päätyi töihin Suomen Syöpäpotilaat ry:n työelämähankkeeseen.
Olin pitkään haaveillut uudesta työelämän alusta syöpään liittyvien asioiden parissa järjestötehtävissä. Mietitytti, että miten vaihtaa ihan uudelle alalle ilman alan työkokemusta ja otetaanko minua edes tosissaan ikäni puolesta. Hyppäsin ns. “uuden alun päälle”. Helppo tie tämä ei ole ollut, mutta sitkeys on kuitenkin tuottanut tulosta. Hankin itselleni täydennyskoulutusta ja pyrin verkostoitumaan eri toimijoiden kesken. Toivo-vertaistukijakoulutuksella päädyin ensin vapaaehtoistyön maailmaan erikoissairaanhoidon piiriin Meilahden syöpätautien klinikalle. OLKA-toiminnan kautta pääsin pitämään vertaisasiantuntijaluentoja oppilaitoksille ja yhteisöille sekä edustamaan teemapäivillä. Mukavaa ja antoisaa toimintaa kaiken kaikkiaan.
Mitä tapahtuikaan seuraavaksi? Kappas vain, seuraavaksi silmiini osui Twitter-ilmoitus, että Suomen Syöpäpotilaat ry haki Minä, syöpä ja työ -hankkeeseen hanketyöntekijää. Paikka “kutkutti” heti sopivasti ja aloin selvittää, että voisinko minä täyttää Paikka auki II -rahoituksen ehtoja. Ja kun vastaus tuli että voisin, niin hakemus lähti tunnissa. Aloitin uutena työntekijänä syyskuun alussa onnellisena siitä, että minulle oli annettu mahdollisuus.
Olen päässyt tekemään monipuolisia töitä Suomen Syöpäpotilaat ry:llä ja erityisesti Minä, syöpä ja työ -hankkeessa. Sain heti alussa vastuulleni Minä ja syöpä -livechatin koordinoinnin ja uuden aikataulun suunnittelun. Pääsin ihanan kollegani mukaan yksilö- ja ryhmäohjauksiin. Tutuksi tuli monta uutta kasvoa ryhmistä ja yhteistyö on tämänkin jälkeen osan kanssa jatkunut. Tiimiläisten ja koko SSP:n henkilöstön ponnistuksena Hyvänlaatuista työtä -seminaarin onnistuminen ja medianäkyvyyden saaminen lämmitti sydäntä. Taidetapahtumien ja teemapäivien sekä -iltojen toteuttaminen syöpään sairastuneille antoi myös uutta näkemystä ja arvostusta elämään. Myös toimistorutiinit, somekanavat ja blogikirjoitukset antoivat arvokasta kokemusta järjestössä tehtävistä töistä.
Erityisesti kiitän ihania kollegoita työyhteisössä. Minut otettiin todella lämpimästi vastaan ja apuakin olen aina saanut kun sitä on tarvinnut. Kiitos myös vertaisille ja järjestöaktiiveille mukavasta yhteistyöstä. Uskon tämän yhteistyön jatkuvan tavalla tai toisella, vaikka jatkan kohti uusia haasteita, pysyen kuitenkin syöpäasioiden parissa.
Tiiu Lohtari ~oman tiensä kulkija~