Blogissa pääset lukemaan työelämän ilmiöistä syöpään sairastuneiden, läheisten ja työn ammattilaisten näkökulmasta.
Aloittaessani työskentelyn Minä, syöpä ja työ -hankkeessa syyskuussa 2019 sain melko nopeasti yhdeksi työtehtäväksi pohtia hankkeeseen liittyvän työelämämentoroinnin käynnistämistä. Ajatus hankkeen osallistujille suunnatusta vertaismentoroinnista oli herännyt paljon aikaisemmin ja sitä oli jo ehditty suunnitella useamman ihmisen toimesta.
Vuonna 2014 syksyllä huolestuin, että yskäni ei ole normaalia. Jostain syystä en reagoinut, vaikka olen sairaanhoitaja. Vasta marraskuun lopussa menin lääkäriin. Joulukuun ensimmäisellä viikolla olivat kuvaukset, joissa löydös havaittiin. Joulun yli sain vahvan penisilliinikuurin. Tammikuussa 2015 minulla oli uusintakuvaus ja tähystys. Helmikuussa sain tiedon, että minulla on syöpä.
Mistä olen tullut? Missä olen nyt? Mihin olen matkalla? Näitä mietin, kun olin aamukävelyllä kauniina kesäisenä aamuna. Koin, että oli aika tehdä mielessäni välitilinpäätöstä.
Olin juuri kirjoittanut runon työkaveristani, joka kävi kertomassa, että häneltäkin oli leikattu rintasyöpä, mutta hänen ei tarvinnut ottaa sytostaatteja. Keskustelumme aikana totesimme kumpikin sen tosiasian, että tavalliset arkiset asiat ovat tärkeitä silloin kun kohtaa vaikean sairauden.
”Ennen terveysasioista puhuminen oli tabu, mutta enää vain raha-asiat”, kuulin järjestöaktiivin kerran sanovan. Rahan kautta välittyy arvoja, tunteita ja asenteita. Se vaikuttaa osassa innostavasti ja rohkaisee jopa rahalla leikittelyyn. Osa pelkää käyttää suuriakaan määriä menettämisen pelosta. Osa ahdistuu jo pelkästä rahan ajattelusta. Osalla rahaa on paljon ja osalla ei koskaan. Sairastuessa, jolloin tuloihin tulee väistämättä …
Jos jossain olen ollut hyvä viime vuosina, niin eristäytymisessä. Olin tosin toivonut, että se olisi loppunut kantasolusiirron jälkeen, kun uudet lahjasoluni alkoivat rakentaa jokseenkin toimivaa immuunipuolustusta. Vaikka hoitoni olivat jättäneet minut henkisesti ja fyysisesti rikkinäiseksi, olin onnistunut palaamaan osittain opiskelumaailmaan ja kävinpä jopa muutamissa juhlissakin! (Muille toipujille voin vain sanoa, että muistakaa juoda vettä ja nukkua tarpeeksi.)
Living and working with cancer is a peer support group for working-age persons living in Finland.
Marraskuussa 2019 Minä, syöpä ja työ -hankkeen teemasarjassa aiheena olivat yrittäjyyden haasteet, kun yrittäjä sairastuu syöpään. Illassa alusti kymmenen vuotta yrittäjänä toiminut Jarmo Hautamäki, joka kertoi sairastumisestaan kahteen syöpään ja työelämästä diagnoosien jälkeen. Tarkemmin Jarmon vaiheista voit lukea Yrittäjät.fi –sivustolla julkaistusta haastattelusta. Illassa puhuttiin syöpähoitojen vaikutuksista yrittäjän toimintakykyyn ja työkykyyn. Hautamäellä meni puoli vuotta hoidoissa …
Emma Anderssonin päiväkirjamaisessa blogissa pohdintoja koronakriisin aikaisesta etätyöstä ja poikkeustilahavaintoja Uudeltamaalta.
Ensin tuli diagnoosi, yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sairauspoissaolo, ja viimein työhönpaluu ehkä hieman ponnistellen, kuntoutujana. Puoli vuotta myöhemmin alkavat yt:t työpaikalla ja sitten seuraavatkin ne potkut.
Minä, syöpä ja työ 
