Blogissa pääset lukemaan työelämän ilmiöistä syöpään sairastuneiden, läheisten ja työn ammattilaisten näkökulmasta.
Minulla on aina ollut palo omassa työssäni työhyvinvoinnin tukemiseen ja kehittämiseen sekä erityisesti työhön paluun tukemiseen. Osana yhteisöpedagogin opintoihin liittyvää opinnäytetyötä pohdin miten voisin helpottaa työhön paluun tukea ja siitä se ajatus sitten lähti.
Hyvä lukija,
kuka minä olen ja miksi kirjoitan tätä? Jotta voisin vastata näihin kysymyksiin, minun on ensin kysyttävä, kuka sinä olet? Ja miksi sinä luet tätä? Olet luultavasti syöpään sairastunut, ehkä olet jo sairauslomalla, ehkä odotat leikkausta, hoitoa tai erinäisiä tutkimuksia. Luultavasti arki ja työelämän kohtalo mietityttävät.
Kaikki alkaa siitä hetkestä, kun tunnen kyhmyt kaulallani lomalla Kreetalla. Tiedän heti, että se on jotain vakavaa. Olen ollut voipunut ja väsähtänyt jo jonkin aikaa.
Siitä on tasan neljä vuotta, kun peräsuolesta löytyi syöpä, olin lähes 55-vuotias. Suoleni oli ”räjähtänyt” huhtikuun lopussa, se vuoti 12 h verta ja ajattelin, että onpa pahat peräpukamat. Tähystys 19.5.17 perjantaina klo 15.00 ja diagnoosina täysi yllätys, syöpä! Minussa, joka huolehti itsestään, söi terveellisesti ja liikkui toistenkin edestä.
Minä, syöpä ja työ -hankkeessa on käytetty Kykyviisaria alkuvuodesta 2018 lähtien. Kykyviisarin tuloksissa näkyy syöpään sairastumisen vaikutus työ- ja toimintakykyyn. Syöpään sairastuneet ovat muiden osatyökykyisten tavalla monimuotoinen ryhmä, jossa osatyökykyisyyden aste ja kesto vaihtelevat.
Suomen Syöpäpotilaat ry:n johtoajatuksia ovat ”potilaan ääni kuuluviin” ja ”potilas keskiöön”. Tämän otimme lähtökohdaksi myös syksyllä 2017, kun aloitimme kolmivuotista työelämähanketta. Tärkeää oli alusta alkaen, että toiminnan kohderyhmä on itse asiassa toiminnan subjekti, ei objekti.
“Elossa ja osallisena, myös työelämässä!” -hanke (arkikäytössä Minä, syöpä ja työ) on ollut kesästä 2017 mukana Silta-Valmennusyhdistys ry:n koordinoimassa Toimintakyky kuntoon -ohjelmassa.
Aloittaessani työskentelyn Minä, syöpä ja työ -hankkeessa syyskuussa 2019 sain melko nopeasti yhdeksi työtehtäväksi pohtia hankkeeseen liittyvän työelämämentoroinnin käynnistämistä. Ajatus hankkeen osallistujille suunnatusta vertaismentoroinnista oli herännyt paljon aikaisemmin ja sitä oli jo ehditty suunnitella useamman ihmisen toimesta.
Vuonna 2014 syksyllä huolestuin, että yskäni ei ole normaalia. Jostain syystä en reagoinut, vaikka olen sairaanhoitaja. Vasta marraskuun lopussa menin lääkäriin. Joulukuun ensimmäisellä viikolla olivat kuvaukset, joissa löydös havaittiin. Joulun yli sain vahvan penisilliinikuurin. Tammikuussa 2015 minulla oli uusintakuvaus ja tähystys. Helmikuussa sain tiedon, että minulla on syöpä.
Mistä olen tullut? Missä olen nyt? Mihin olen matkalla? Näitä mietin, kun olin aamukävelyllä kauniina kesäisenä aamuna. Koin, että oli aika tehdä mielessäni välitilinpäätöstä.
Minä, syöpä ja työ 
