Blogissa pääset lukemaan työelämän ilmiöistä syöpään sairastuneiden, läheisten ja työn ammattilaisten näkökulmasta.
Olen työskennellyt pian viisi vuotta ryhmätaideterapeuttina Satakunnan Syöpäyhdistyksessä. Valmistuin uuteen ammattiin ja ammatti-identiteettiin aikuisiällä luomaan uutta toimintamuotoa yhdistyksemme asiakkaille.
Hyvään hoitosuhteeseen tulisi kuulua potilaan kokonaisvaltainen hoito – ei pelkästään itse syövänhoito. Hoitojen alkuvaiheessa on tärkeää kartoittaa sairauden lisäksi potilaan elämäntilanne, mm. perhe, tukiverkosto, työ ja harrastukset.
Aihe-ehdotuksia blogisarjoihin Terveisiä työelämästä ja Tukea ja ratkaisuja työllistymiseen. Voit keksiä myös oman aiheen.
Kirjoitus on osa vuoden 2018 kirjoitushaastetta kategoriassa 1: Hyvänlaatuinen työ: (Minä,) syöpä ja työ.
Onko töitä pakko tehdä? Saako olla laiska töissä? Pitääkö joka päivä suorittaa täysillä? Rakastatko työtäsi?
Minulla on suhteellisen harvinainen, muttei suinkaan ainutlaatuinen kolmen suora syöpään liittyen: olen itse sairastanut syövän, lähipiirissäni on useita syövän sairastaneita ja lisäksi työskentelen syöpäjärjestössä.
Työelämään palaaminen tauon tai kriisin jälkeen on kriittinen, tarkastelua vaativa hetki. Paluun kynnyksellä työhön liittyvä ammatillinen identiteetti aktivoituu ja pakottaa pohtimaan, olenko yhä samanlainen työntekijä kuin ennen. Mielessä voi olla monenlaisia kysymyksiä: Osaanko? Pärjäänkö? Jaksanko? Miten muut minuun suhtautuvat?
Eilen oli elämäni vaikein työpäivä. Sairausloman jälkeen ensimmäisen työprojektin tulosten esittely johtokunnalle. Päivä, jonka piti olla iloinen, täynnä ylpeyttä omasta työstä, mahdollisuus tuntea olevansa oikea asiantuntija, joka pystyy kovan tason työhön ja keskusteluun ison talon johtokunnan kanssa.
Kesä saapui ennenaikaisesti tänä vuonna! Lämmin sesonki on hetkettäisestä takakeväästä huolimatta erinomaista aikaa luovalle kirjoittamiselle ja uusille näkökulmille. Haasta itsesi ja osallistu Suomen Syöpäpotilaat ry:n kirjoitushaasteeseen.
Hidaskasvuinen lymfooma on salakavala tauti. Minussakin se oli asunut varmaankin vuosia ja kasvattanut rauhassa patteja vähän kaikkialle. Kun niska-hartiahieronnan jälkeen oikean korvani alle ilmestyi aristamaton iso patti, joka ei laskeutunutkaan, menin työterveyslääkärille, joka pikapikaa passitti minut kaulan alueen ultraan.
Minä, syöpä ja työ 
