Yhteydenpito sairausloman aikana

Työnantajan olisi tärkeää tarjota keskustelumahdollisuutta työntekijälle jo varhaisessa vaiheessa töistä poissaolon aikana sekä sen jälkeen pitää yllä yhteyttä työntekijään. Yhteys työpaikkaan voi muutoin katketa, ja se voi hankaloittaa työhön paluuta aikanaan. Sairastuneella työntekijällä ei välttämättä ole voimia ottaa yhteyttä, ja siksi aloite yhteydenpitoon voi tulla työpaikalta. Keskustelua voi aina ainakin ehdottaa, ja sen jälkeen työntekijä itse päättää, onko ajankohta keskustelulle sopiva vai ei.

Työntekijä voi kokea, että sairastumisesta keskusteleminen on hänen yksityiselämäänsä puuttumista. Tämä on työnantajan hyvä tiedostaa, vaikka asiaa ei ole tarpeen korostaa. Työntekijälle voi kertoa, että halutessaan hän voi ottaa keskusteluun mukaan myös kolmannen osapuolen, kollegan, ystävän tai vaikka ammattiliiton edustajan.

Esihenkilö voi kokea vakavasta sairastumisesta keskustelun hankalana aiheena. Hänellä voi olla kokemus syöpäsairaudesta lähipiirissään ja on hyvä tiedostaa sekin, että nuo kokemukset voivat vaikuttaa keskustelun kulkuun esihenkilön itsensä osalta. Syöpäsairaudet etenevät kuitenkin hyvin eri tavoin ja yksilöllisesti, joten työntekijän tilanteeseen on hyvä koittaa suhtautua avoimesti ja työntekijän toivomalla tavalla tukien. Etukäteen voi pohdituttaa myös se, alkaako työntekijä vaikkapa itkeä.

Tärkeää olisi pyrkiä luomaan keskusteluun luottamuksen ilmapiiri, jolloin työntekijä voi jakaa tarpeelliset ja haluamansa tiedot sairastumisestaan. Esihenkilö voi etukäteen tehdä listan kysymyksistä, joita on miettinyt ja jakaa ne etukäteen myös työntekijälle, jotta tämä voi valmistautua keskusteluun. Ääneen on hyvä mainita, että työntekijä voi vastata niihin kysymyksiin, joihin itse haluaa ja on myös lupa olla vastaamatta kaikkeen. Keskusteluun on hyvä nostaa poissaolon keston lisäksi myös mahdolliset jo tiedossa olevat sairauden ja sen hoidon kesto ja vaikutukset työhön paluuseen.

Mikäli työpaikalla on omat toimintaohjeet vakavan sairastumisen osalta, on niitä hyvä hyödyntää. Jos yksilöityjä toimintaohjeita ei ole, voi apuna käyttää seuraavia kysymyksiä:

• Mikä on työntekijän asema sairausloman osalta, maksetaanko sen ajalta palkkaa ja minkä aikaa?
• Onko mahdollista, että työntekijä menettää työpaikkansa?
• Miten halutaan pitää yhteyttä poissaolon aikana ja kenen aloitteesta, hyödynnetäänkö esim. ammattiliiton edustajaa yhteyshenkilönä?
• Mitä työntekijän kollegoille kerrotaan, mitä tietoa jaetaan?
• Onko työntekijän toive pitää työpaikka ns. syöpävapaana alueena vai pystyykö ja haluaako hän puhua siitä työpaikalla?  
• Millaisia työn joustamisen mahdollisuuksia on työhön palatessa (osasairausloma, lyhennetty työaika, etätyö, muu työn muokkaaminen)?
• Voiko sairaana ollessa ja hoidoissa käydessä jatkaa työntekoa ja millaisia asioita silloin tulisi ottaa huomioon?
• Milloin on seuraava tapaaminen?

Poissaolon pitkittyessä on tarpeen selvittää työeläkevakuutusyhtiön palvelut ja taloudellinen tuki. Työterveyshuoltoa on hyvä hyödyntää tarvittaessa ns. työpaikkaneuvottelun järjestämiseksi (ks. Työhön paluun tukeminen). Ennen näitä yhteyttä olisi hyvä pitää yllä poissaolon aikana yhdessä sovitulla tavalla, sillä kokemuksemme mukaan työhön paluu onnistuu silloin sujuvammin. Etenkin pitkittyneen poissaolon aikana (yli puoli vuotta) on hyödyllistä puolin ja toisin tietää missä mennään.  

Työntekijällä on oikeus yksityisyydensuojaan, joten yhdessä on hyvä sopia mitä tietoa ja miten hänen tilanteestaan jaetaan muille, laitetaanko esim. sähköpostilla terveisiä työyhteisölle sen jälkeen kun häneen on oltu yhteydessä. Usein ne, jotka ovat päättäneet olla avoimia tilanteestaan, kokevat sen helpotuksena itselleen ja läheisilleen. Yksilöllistä valintaa tulee kuitenkin kunnioittaa, eikä työntekijän tarvitse kertoa sairaudestaan työyhteisölle ellei halua.