Minä, syöpä ja työ 
Olin juuri kirjoittanut runon työkaveristani, joka kävi kertomassa, että häneltäkin oli leikattu rintasyöpä, mutta hänen ei tarvinnut ottaa sytostaatteja. Keskustelumme aikana totesimme kumpikin sen tosiasian, että tavalliset arkiset asiat ovat tärkeitä silloin kun kohtaa vaikean sairauden.
Etenkin sairaudesta toipumista edistävät arkipäiväiset rutiinit ja läheisten tuki. Olimme iloisia siitä, että olemme edelleen olemassa ja nyt toistemme tukena tämän saman diagnoosin kanssa.
Tässä taannoin luin Syöpä-lehden pääkirjoituksen, jossa kerrottiin kirjoittajan tunteman henkilön syöpäkokemuksista ja sairaudesta selviämisestä. Pääkirjoituksen lopuksi kirjoittaja toteaa, että syöpäpotilaan elämässä tärkeää ovat arkipäiväiset asiat. Totesin, olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Arkipäiväiset asiat ovat arvokkaita isolla Aalla. Mitä sitten ovat nämä arvokkaat arkipäivän asiat? Itse ajattelen sen esimerkiksi näin: kumppanin keittämä aamukahvi, lemmikin iloinen hännänhuiske, lasten nauru ja leikki, syksyn ruska ja kävely metsässä, aamuinen loikoilu sängyssä (kyllä, sen olet ansainnut, toipuminen vie aikansa). Listaa voisi jatkaa kymmenillä asioilla, jotka ovat ihmisille tärkeitä.
Nykyinen elämyskulttuuri on saanut meidät unohtamaan arkipäiväisten pienten ja tärkeiden asioiden olemassaolon ja arvostamisen. En väitä, että elämykset ovat huono asia, kyllä ne ovat hyviä asioita, mutta se miten niiden korostaminen on pikkuhiljaa saanut meidät unohtamaan nämä arkipäivän elämykset. Kuten esimerkiksi se aamukahvi, joka sytostaattien aiheuttaman makuaistin menetyksen palautumisen jälkeen tuntuu elämykseltä. Aamukahvi on muutoinkin monelle meistä päivän tärkein asia, ilman sitä on päivä lähtökohtaisesti jo pilalla. Saati sitten tilanteessa, kun makuaisti on mennyt ja tuntuu kuin elämä olisi kokonaan pilalla.
Kriittisyys omakuvaa kohtaan ja jonkinlainen malttamattomuus toipumisen suhteen on yhteistä meille syöpäpotilaille, toki varmaan muillekin vaikeasti sairaille (mutta en tiedä heistä, kun ei ole kokemuksia). Itse tunnistin tuon malttamattomuuden, kun palasin töihin. Olin tuskastua itseeni, kun en jaksanut niin paljon kuin olisin halunnut. Minulle oli tullut hoitoväsymys, jonka tunnistin vasta pari kuukautta hoitojen loppumisen jälkeen. Vasta keskusteltuani syöpäosaston kriisiterapeutin kanssa ymmärsin, että toipuminen viekin paljon kauemmin aikaa kuin olin kuvitellut. Keskustelimme siitä, miten osaisin olla armollinen itselleni. Se ei ole ollut helppoa.
Nyt kun itse olen ymmärtänyt arkipäiväisten asioiden tärkeyden, olen myös hiljalleen oppinut olemaan armollinen itselleni ja kiitollinen siitä, että syöpäni löytyi ajoissa. Olen yksi heistä, joiden syöpä löytyy ensimmäisessä mammografiassa sinä vuonna, kun täyttää 50 vuotta. Sain sairauden lahjaksi. Nyt vasta kaksi vuotta sen löytymisen jälkeen voin ja osaan kääntää tämän lahjan positiiviseksi. Diagnoosin saadessani olin uupunut työstä, perheasioista ja vanhempieni hoitamisesta. Olin niin lopussa, että eräänä aamuna menin työterveyteen ja sanoin, että aivoni eivät enää toimi, en pysty tekemään työtä. Jäin silloin uupumuksen takia sairauslomalle, mutta puolet siitä olikin syövän syytä.
Sisäinen sinnikkyyteni, tai kuten se hienosti ilmaistaan resilienssi, on saanut minut jaksamaan melko lailla täyspäisenä kaikkien elämän vastoinkäymisten läpi. Suurena apuna tässä on ollut intohimoni pöytälaatikkokirjoittamiseen. Ensimmäiset runot on jo julkaistu Suomen Syöpäpotilaat ry:n sivuilla elokuussa 2019. Purin pahan olon, kivut ja turhautumisen, jaksamattomuuden ja uupumuksen, kaikki olotilat hoitojen aikana kirjoittamiseen. Lokakuussa 2019 niistä syntyi kirja, jonka nimeksi tuli B-kuppi. Yksikään teksti ei sisällä sanaa syöpä. Takakannessa on kerrottu mitä kirjan teksteihin sisältyy.
Diagnoosista, leikkauksesta ja hoitojen alkamisesta on kulunut kaksi vuotta. Nyt kun hampaani eivät enää kellu ikenissä ja neuropatiakin on helpottanut jalkateristä, olen iloinen omasta arjestani ja kiitollinen elämästäni, vaikka se ei ole ollutkaan ihan helppoa.
Teksti: Päivi Seppä
Kuvat: Emma Andersson ja CC0 Pexels
Kirjoittaja nauttii runoista, kirjoittamisesta ja on julkaissut teoksen B-kuppi.
Lue muita blogikirjoituksia ja osallistu blogihaasteeseen. Voit myös lähettää blogikirjoituksen anonyymisti lomakkeella.