Hyvänlaatuista työtä mallintamassa

Webinaarin avasi Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Minna Anttonen tervetulopuheella. Hankkeen taustalla on vuonna 2016 julkaistu CanCon-raportti “Policy Paper on National Cancer Control Programmes (NCCPs)”, jossa viitataan syövän kokeneiden ihmisten kuntoutukseen ja laajemmin Survivorship-teemaan. Hän päätti tervehdyksensä erään hankkeen osallistujan sanoihin:

Itse olen onnistuneen työnhaun tulos, ilman neuvoja en koskaan olisi uskaltautunut hakemaan takaisin työelämään.

Hankkeen osallistujan palaute

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kertoi omassa tervehdyksessään Euroopan komission syöpäohjelmasta ja Euroopan parlamentin syöpätyöryhmästä. Syöpä on seuraavan viiden vuoden aikana yksi keskeisistä prioriteeteista EU:n terveyspolitiikassa osana Horizon Europe -ohjelmaa. EU:ssa halutaan panostaa tutkimukseen, jotta voidaan ymmärtää erilaisia syöpätyyppejä ja kehittää tehokkaampia hoitoja. Ohjelmalla halutaan parantaa potilaan oikeuksia, ennaltaehkäistä syöpää, kehittää seulontajärjestelmiä sekä tehdä työympäristöistä ja tuotteista turvallisempia. Yhteistyö työnantajien kanssa syöpään sairastuneiden työelämässä jatkamisen takaamiseksi on tärkeää.

Minä, syöpä ja työ -hankkeen projektipäällikkö Emma Andersson esitteli vuonna 2017 käynnistyneen hankkeen aikaansaannoksia ja kertoi ajankohtaisista asioista. Kasvokkaista vertaistoimintaa on järjestetty Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Valtakunnallisia palveluita on parin vuoden ajan tarjottu etänä videopuhelun välityksellä. Hanketta kuvaa palvelulähtöisyys ja yhteiskehittäminen yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa toiminnan suunnittelusta toteutukseen.

Työikäisten syöpään sairastuneiden tuen rinnalle on orgaanisen tarpeen perusteella tullut mukaan ammattilaisyhteistyötä työllistämisen asiantuntijoiden, työnantajien sekä erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon toimijoiden kanssa. Hanke on tehnyt yhteistyötä mm. Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen kanssa sekä ollut mukana Kuntoutussäätiön työkykykoordinaattorikoulutusten ohjelmassa. Asiantuntemusta on kertynyt runsaasti Survivorship-teemasta muualta Euroopasta ja maailmalta. 

Se mitä luvut eivät kerro, on työikäisten sairastuneiden yhteisöllisyys ja vertaisuuden kokemus sekä tieto siitä, että ei ole yksin työelämän pohdintojen kanssa. Saadun palautteen mukaan hanke on osaltaan vaikuttanut tapaan puhua syövästä ja siten osaltaan murtanut vieläkin syöpään liitettävää stigmaa. Yhtenä tärkeänä aikaansaannoksena on Syopajatyo.fi-sivusto, jossa on tietoa sairastuneille ja ammattilaisille. Koulutusyhteistyö ja erilaiset tapahtumat, hanketyöntekijöiden aktiivinen sisällöntuotanto sekä median kiinnostus tehdä teemasta juttuja ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että työikäisten syöpään sairastuneiden huolenaiheet leviävät myös laajemmalle yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Työelämäkoordinaattorit Marketta Liljeström ja Mari Bergman kertoivat havaintojaan hankkeen osallistujien työelämän haasteista ja onnistumisista. Syöpä ja työ -kyselyn vastaajista 70 % kertoi palanneensa sairastumisen jälkeen takaisin vanhaan työpaikkaansa ja tämä ryhmä on myös suurin hankkeen tapahtumiin osallistujissa. Onnistuneeseen työhön paluuseen liittyvät usein hyvä yhteys työterveyshuoltoon ja työpaikkaan jo sairauspoissaolon aikana. Jos paluu entiseen ei onnistu, ohjautuu asiakas usein ammatilliseen kuntoutukseen. Haasteiksi voivat muodostua käytännöllisyyden ja omien unelmien ristiriidat uuden uran valinnassa. Riskinä on myös osatyökykyisenä työttömäksi työnhakijaksi ajautuminen. Työttömien hankala asema johtuu mm. eriarvoisuudesta palveluiden edessä. Hakiessaan töitä kuntoutujana hankkeen osallistujat eivät saa käyttöönsä tarvittavia joustoja ja etuuksia, sillä palveluohjauksessa on vielä kehitettävää. 

Helsingin yliopiston apulaisprofessori Paulus Torkki puhui syövänhoidosta terveystaloudellisesta näkökulmasta. Koska väestö ikääntyy ja julkinen talous kiristyy, palveluita täytyy kehittää jatkuvasti. Torkin mukaan hoitojen vaikuttavuutta tulisi jatkossa arvioida laajemmin myös elämänlaadun, työ- ja toimintakyvyn sekä pysyvien haittojen kannalta, eikä pelkästään kuolleisuudella mitattuna. Kuntoutus on soten aliarvioitu osa, siksi kuntoutuksen vaikuttavuudesta ja hyödyistä tarvittaisiin tutkimusta ja profiilin kohotusta. 

Iltapäivän ensimmäisessä puheenvuorossa Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa puhui työn muokkauksen keinoista ja hyvistä käytännöistä. Työn muokkaus ei perustu diagnoosiin, vaan siihen, että työntekijä tunnistaa työn kuormittavat tekijät, ja niihin vaikutetaan yksilöllisillä ja konkreettisilla muutoksilla. Kyse voi olla muutoksista työntekijän omassa työssä, tehtävänkuvan muutoksesta organisaation sisällä tai jopa työnantajan vaihtamisesta. Helpoin tapa vähentää kokonaiskuormitusta on työajan lyhennys sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omassa työssä.

Paneelikeskustelussa kuultiin työhön paluun mahdollisuuksista, esteistä ja hyvistä käytännöistä. Aluksi kuultiin kahden kokemusasiantuntijan erilaiset työhön paluun tarinat. Ensimmäisenä omakohtaisesta kokemuksestaan kertoi erikoistutkija Kaisa Törnroos, joka palasi takaisin vanhaan työhönsä työkokeilun kautta sairastumisen jälkeen. Törnroos painotti työhön paluussa malttia ja armollisuutta itseä kohtaan. Avoin keskustelu työnantajan kanssa johti ratkaisuun, joka tuki työhön paluuta Kaisan omien voimavarojen puitteissa. Palvelujohtaja Elina Moisio jakoi kokemuksensa työnhausta ja uuden työn aloittamisesta syövästä toipumisen jälkeen. Uuden työn alkuun liittyi huolia, jotka ajan myötä tasoittuivat. Elina rohkaisi kuntoutuvia pitämään puoliaan ja pohtimaan omia tavoitteitaan ja toiveitaan.

Paneelissa KONE HR Finlandin hyvinvointipäällikkö Tuulia Saario esitteli Pidä huolta -hyvinvointimallin, jossa tavoitteena on tunnistaa muutos hyvinvoinnissa, ottaa asia puheeksi sekä tukea ja räätälöidä työn vaatimuksia. Vuorovaikutus arjessa on mallin läpileikkaavana periaatteena. Malli kannustaa esihenkilöä sopivaan yhteydenpitoon myös sairauspoissaolon aikana. Usein kuulumisten kysyminen voi olla sairastuneelle merkittävä ele.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen, kansanedustaja Arto Satonen ja ministeri Aino-Kaisa Pekosen valtiosihteeri Saila Ruuth Sosiaali- ja terveysministeriöstä kommentoivat paneelin puheenvuoroja lainsäädännön ja valiokuntatyöskentelyn näkökulmasta. Satonen puhui osatyökykyisten työllistymisen merkityksestä myös työllisyysasteen nostamisessa, ja pohti lainsäätäjien mahdollisuutta vaikuttaa työnantajien riskiin osatyökykyisten työllistäjänä. Ruuth nosti esille, että tärkeintä työkykyjohtamisessa on varautuminen sairastumisiin etukäteen. Kun perusta on kunnossa, säästytään suurimmilta kustannuksilta, jos sairastumisia tapahtuu. Työterveyshuoltoa tai käytettävissä olevia etuuksia, kuten osasairauspäivärahaa, ei aina osata hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Ruuth muistutti, että kuka tahansa voi sairastua ja se täytyy osata kohdata hyväksyen, tukien ja joustaen työelämässä.

Loppukeskustelua luotsasi Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Minä, syöpä ja työ -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Inge-Brit Barkholt.

Projektipäällikkö Emma Anderssonin kiitossanoissa hahmoteltiin hyvänlaatuisen työhön paluun aineksia: oikea-aikaisuutta työhön paluun suunnittelussa sekä kuntoutukseen ja psykososiaalisen tuen pariin ohjautumisessa, yhteydenpitoa työnantajan kanssa ja vertaisuuden kokemusta voimavarana. Hän kiitti myös hankkeen osallistujia, vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita. Hanketiimissä on erinomaisesti mahdollistunut ilo tehdä merkityksellistä työtä.

Lämmin kiitos kaikille puhujille ja osallistujille antoisasta päivästä. 

Teksti: Minna Tielinen & Minä, syöpä ja työ -hanketiimi: Emma Andersson, Mari Bergman ja Marketta Liljeström

Kuvat: Suomen Syöpäpotilaat ry & Simon Matzinger (CC0 Pexels)