
Kuntoutuksen ohjauksen opiskelija Eve Hell perehtyi Suomen Syöpäpotilaat ry:n työelämähankkeeseen syksyllä 2018 osana opintojaan ja kartoitti työelämän vertaismentori -palvelun tarpeellisuutta. Ohessa Even ajatuksia aiheesta.
Minua on pitkään kiinnostanut työkyvyn ja erilaisten sairauksien vaikutus työllistymiseen ja työelämässä selviytymiseen. Etsiessäni opiskeluihini liittyvään kehittämistehtävään aihetta törmäsin Suomen Syöpäpotilaat ry:n Minä, syöpä ja työ -hankkeeseen ja työelämäkoordinaattorin työkenttään. Asiaa tuumailtuani otin yhteyttä työelämäkoordinaattori Tuuliin ja niin yhdessä visioimme, millaisen kehittämistehtävän voisin työelämähankkeeseen liittyen tehdä. Eräs hankkeen palvelussa ollut asiakas oli heittänyt ilmoille ajatuksen, että voisi omalta osaltaan tukea muita syöpään sairastuneita työelämään liittyvissä asioissa. Tämän ajatuksen pohjalta lähdimme ideoimaan työelämän vertaismentori -palvelua, jossa hyödynnettäisiin vertaistukea ja kokemustietoa sekä paneuduttaisiin syöpään sairastuneiden haasteisiin työhön palatessa tai työhön pyrkiessä. Syksyn 2018 aikana kartoitin tuohon mahdolliseen uuteen palveluun liittyviä tekijöitä.
Kartoitusta tehdessäni tapasin monta syövän selättänyttä ja sen kanssa taistelevaa sekä luin monta koskettavaa tarinaa Terveisiä työelämästä -blogista. Sairastuneiden parissa pohdintaa herättää syöpähoitojen vaikutus työ- ja toimintakykyyn, taloudellinen selviäminen, sekä työkavereiden merkitys työelämään palatessa ja sairausloman aikana. Myös ulkopuolisuuden tunne on monelle tuttua. Moni koki haasteellisena työhön palaamisen ja siellä jaksamisen tai työpaikan löytämisen sairastumisen jälkeen. Joillakin epävarmuutta herätti se, mitä pitäisi kertoa syövästä työpaikalla ja kenelle. Toisilla huolenaiheena oli, mitä kertoa työhaastattelussa työhistoriasta, jossa on syövän kokoinen aukko tai miten löytää motivaatio työhön sairastumisen jälkeen. Toisaalta moni sairastunut kokee uskovansa tulevaisuuteen ja käyttävänsä erilaisia selviytymiskeinoja. Monessa tarinassa korostuu psyykkisen ja sosiaalisen tuen merkitys työelämään palatessa sekä vertaistuen voimaannuttava vaikutus.
Tutkiessani erilaisia mentoritoimintoja muualla ja perehtyessäni vertaistuen mahdollisuuksiin sekä osallistuessani vertaistukiryhmien tapaamisiin huomasin, mikä valtava voimavara ja mahdollisuus vertaistoimintaan sisältyy. Huomasin, että vertaistapaamiset olivat paikkoja, joissa edellä mainittuja kokemuksia pääsi jakamaan. Ennestään tuntemattomatkin osallistujat kertoivat rohkeasti omasta polustaan ja antoivat viisaita neuvoja muille. Vertaistapaamisissa oli syvä yhteishenki ja niissä oli mahdollista puhua kipeistäkin asioista samalla kun ne antoivat tilaisuuden voimaantua pala palalta omassa elämässään.

Tekemäni kartoituksen tuloksena työelämän vertaismentorin raamit alkoivat hahmottua. Työelämän vertaismentori olisi ihminen, joka on selviytynyt syövän aiheuttamista haasteista elämässään ja erityisesti työelämässä ja haluaa jakaa kokemuksiaan sekä tukea muita syövän ja työelämän haasteiden kanssa kamppailevia. Työelämän vertaismentori olisi ihminen, jonka kanssa voisi keskustella kaikista näistä ja monista muista huolenaiheista ja kokea, että siinä on ihminen, joka ymmärtää. Vaikka meillä opiskelijoilla ja ammattilaisilla on kokemusta ja tietoa ammatillisesta kuntoutuksesta ja kuntoutujien tukemisesta työelämässä pysymisessä ja palaamisessa, niin vertaistukea tarvitaan. Vertaiselta saa psyykkistä ja sosiaalista tukea sekä hän voi valaa uskoa tulevaan. Vertainen on ihminen, jonka kanssa voi jakaa oman kokemuksen ja kokea, ettei ole ainoa. Hän ”rämpii tai on rämpinyt samassa suossa”.
Viimeisessä tapaamisessa, johon osallistuin, pohdittiin tulevaisuutta ja hyvään tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Monella osallistujalla tulevaisuudessa näkyi työ yhtenä tärkeänä osana. Hyvään tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä nimettiin vertaistuki. Kaiken näkemäni, kuulemani, kokemani ja lukemani perusteella vertaismentoreita tarvitaan ja uskon, että vertaismentoripalvelulla voidaan vaikuttaa hyvään tulevaisuuteen, johon mahdollisimman monella olisi mahdollisuus. Risto Rasan sanoja lainatakseni: ”Niin kuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviydymme mekin toinen toisiamme tukien.”
Eve Hell, sosionomi AMK, kuntoutuksen ohjauksen opiskelija
Kuvat: CC0 Pexels