Minä, syöpä ja työ 
Kun vuonna 2017 sain syöpädiagnoosin, olin töissä pienessä IT-alan konsulttifirmassa, joka vuokrasi työntekijöitä niitä tarvitseville. Näin päädyin konsultiksi firmaan X.
Ilmeisesti olin ensimmäinen työntekijä, joka jäi pitemmälle sairauslomalle konsulttifirmasta. Ainakin pomo tuntui olevan vaikeuksissa kaikkien Kelan vaatimien todistusten kanssa. Hän toivotti koko Kelan päätyvän vihtahousujen seuraksi tuliseen pätsiin. Olin itsekin tullut samaan lopputulokseen Kelan kanssa tapellessani. Tulin lopputulokseen, että suomen kieleen pitäisi lisätä uusi kirosana nykyään yleisen v-sanan tilalle ja se olisi Kela.
Onnistuneen leikkauksen jälkeen alkoivat sytostaattihoidot vuoden 2018 alkupuolella. Ensimmäisen hoitojakson jälkeen kysyin lääkäriltä mahdollista paluuta töihin, kun hoidoista ei tullut mitään sivuoireita. Lääkärin mielestä paluu oli OK, jos vain itse tuntisin jaksavani.
Aloin kysellä pomolta mahdollisuutta osa-aikatyöhön firma X:ssä tai jossain muussa, uudessa paikassa. Meni pari viikkoa ja pomo soitti ja kertoi, että tämä osa-aikatyö on vaikea yhtälö IT-alan usein projektiluonteisissa töissä. Päätimme, että jatkan sairauslomaani ja hoitojani, ja että palataan asiaan, kun hoidot loppuvat alkukesästä.
Muutaman viikon kuluttua soitti itse konsulttifirman toimitusjohtaja ja pyysi käymään toimistolla. Siellä paljastui, että konsulttifiman ja firma X:n yhteistyö oli loppunut ja palveluksiani ei enää tarvittaisi. Kysyin, että voiko sairauslomalaista tällä tavalla irtisanoa. Allekirjoittamassani työsopimuksessa oli kuulemma tämmöinen pykälä. Enpä ollut tuota huomannut, kun innoissani olin sopimuksen allekirjoittanut silloin aikoinaan liki kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Sain sentään läksiäislahjaksi firman logolla varustetun t-paidan ja kahvimukin. Voihan Kela! No, pääsiväthän eroon syöpäsairaasta taakasta.
Kesäkuussa hoidot sitten loppuivat ja lääkäri totesi minut täysin työkykyiseksi. Ajattelin kokeilla onneani ja laitoin hakemuksen tuonne konsulttifirmaan. Lisäksi kysyin sähköpostilla firma X:stä, olisiko siellä avoimia paikkoja. Meni pari tuntia ja puhelin soi. Toisessa päässä oli yksi firma X:n pomoista. Hän kertoi, että heillä olisi yksi avoin paikka ja olisin erittäin hyvä ehdokas, kun tunsin jo talon työt ja työtavat. Pomo sanoi kyselevänsä vähän ja palaavansa pian asiaan.
Meni taas pari tuntia. Yläkerran pomo oli kysellyt alakerrasta, jossa olin ollut töissä aikaisemmin, ja kertoi kuulleensa minun olleen siellä pätevä ja pidetty työntekijä. Minun pitäisi vain käydä keskustelemassa HR-päällikön kanssa, kun se kuului pakollisiin kuvioihin työhönotossa, ja sen jälkeen paikka olisi minun. Ja saisin vielä ylennyksen yläkertaan.
HR-keskustelu tuli ja meni ja sain työpaikan. Elämä hymyili: oli töitä ja syöpä oli hallinnassa.
Tuli vuoden 2022 helmikuu ja tuli uusi syöpädiagnoosi. Tällä kertaa etäpesäkkeitä keuhkoissa. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen ei tullut mitään sivuoireita muutamaan päivään ja oletin, että hoidot menee yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla. Soitin töihin ja kysyin olisiko mahdollista aloittaa osa-aikatyöt. Seuraavana päivänä nousi korkea kuume ja kipuja oli ympäri kehoa. Soitin töihin, että ei tarvitse miettiä sitä osa-aikapaikkaa minulle vähään aikaan.
Sivuoireet jatkuivat koko kevään hoitokauden ajan. Lisäksi kävi ilmi, että tämä käytetty sytostaatticocktail ei enää toiminut toivotulla tavalla. Syksyn hoidot alkoivat uudella cocktaililla. Se tuntui tepsivän, etäpesäkkeet olivat alkaneet pienentyä, mutta tosin hitaasti.
Lokakuussa lääkäri alkoi puhua, että todennäköisesti hoitoni jatkuvat vielä, kun vuosi sairauslomaa tulee täyteen. Hän kertoi, että nyt kannattaa miettiä eri vaihtoehtoja, mitä sen jälkeen aioin tehdä. Lisäksi hän kirjoitti lääkärintodistuksen työkyvyttömyyseläkettä varten, jos eläke tulisi ajankohtaiseksi vuodenvaihteen jälkeen.
Mitä? Minäkö eläkkeelle?
Eläkeajatus alkoi tuntua päivä päivältä paremmalta vaihtoehdolta. Etenkin sen jälkeen, kun soitin syöpäklinikan sosiaalityöntekijälle ja kysyin, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos aloitan osa-aikatyöt. Sosiaalihenkilö piti 15 minuutin synkän yksinpuhelun, mitä kaikkea Kelaa haluaa ja vaatii. Lista oli pitkä. Mieleen tuli myös, että miten tästä kertoo lähimmälle esimiehelle. Jossain vaiheessa amerikkalaiset olivat ostaneet firmamme ja lähin esihenkilöni oli kuumaverinen argentiinalainen, joka istui Yhdysvalloissa olevassa konttorissa. Hän varmaan riemastuisi, kun kuulisi näistä kommunistisen Suomen erikoispykälistä.
Tosin kuulin, että pomoni oli sairauslomani aikana vaihtunut. Nyt hän olisi vähän lähempänä, Romaniassa. Ehkä hän ymmärtäisi paremmin näitä Suomen ja Kelan erikoispykäliä. Olin kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että eläkepäivät saavat alkaa. Etenkin, kun ennusteiden mukaan ei ole odotettavissa, että tulisin kilpailemaan Maailman vanhin ihminen -tittelistä. Paljon kuulee puhuttavan ”sit kun oon eläkkeellä, teen sitä ja tätä” -elämästä, mutta itse päätin aloittaa ”nyt kun oon eläkkeellä” -elämän.
Matti Karjalainen
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kuva: Osarieme Eweka / iStock
Lue muita blogikirjoituksia ja osallistu blogihaasteeseen. Voit myös lähettää blogikirjoituksen anonyymisti lomakkeella.