Minä, syöpä ja työ 
Nimimerkki Ilona kirjoittaa blogissa tunteista ja töihin paluusta sairastumisen jälkeen.
Olen kiitollinen, kun vaihdoin kalaöljykapselit toiseen merkkiin. Kolmen viikon kuluttua suoleni ”räjähti” vuotamaan reilut kaksitoista tuntia peräkkäin.
Olen kiitollinen, menin lääkäriin seuraavana päivänä ja tapasin psykiatrin yleislääkärinä ja hän määräsi työterveyshuoltoon ja sitä kautta pääsin tähystykseen.
Sain pahanlaatuisen peräsuolisyöpädiagnoosin perjantaina 19.5.2017 kello 15, hyvää viikonloppua siis ajatuksieni kanssa.
Olen kiitollinen, mieheni tuli itkien kotiin töistä ja sanoi, että me selvitään tästä. Lapset ja läheiset järkyttyivät, Sinä hyväkuntoinen, itsestä huolehtiva, terveellisesti syövä sairastut syöpään, ei ole totta! Tuin heitä alussa, että hoidot ovat nopeasti ohi. Sain lääkäriltä heti tiedon mitä tuleman pitää. Tutkimukset, sädehoito, leikkaus, väliaikainen avanne ja solumyrkky, ja sitten kaikki ohi.
Olen kiitollinen, iso leikkaus, ongelmia avanteen kanssa, paasto, laihtuminen, ja paluu takaisin sairaalaan. Selvisin. Sairaslomaa puoleksi vuodeksi määrättiin hoitoja varten.
Olen kiitollinen, hoidot alkoivat, sain 2x peräkkäin 3 viikon välein, ja kehoni sanoi, ei enää. Valkosolut alhaalla pitkään, eikä hoitoja. Olin harvinainen, pelkoja, että syöpä kerkeää levitä. Tauko hoidoissa ja yritettiin pienemmillä annoksilla ja valkosolun nostajilla jatkaa, onnistuttiin saada muutama hoito lisää. Selvisin.
Olen kiitollinen, sain avanteen pois, tuli vatsakalvontulehdus ja selvisin siitäkin. Epäily syövän leviämisestä, kuinka kiitollinen olinkaan, että ei ollutkaan sitä. Selvisin.
Olen kiitollinen, palasin töihin toukokuussa osa-aikaisena suoliongelmien takia taustatöihin työkokeiluun. Työssäolo antoi tarkoituksen ja tarpeellisuuden tunteen. Tunsin olevani työkaveri, tosin kaikki oli muuttunut minussa ja muiden suhtautumisessa minuun. Osa uskalsi kysyä mitä kuuluu, miten jaksat. Osa ei uskaltanut kysyä mitään. Olin merkattu, kuolevainen ja syöpäläinen. Esimies käsitteli silkkihansikkain, kiittelin hänen suhtautumistaan minuun, hän oli ainut joka opetteli kauttani suhtautumaan vakavaan asiaan erilailla. Lähityökaverit sanoivat, että selviät kyllä, siitä olen tosi kiitollinen.
Olen kiitollinen, pääsin sopeutumisvalmennuskurssille mieheni kanssa. Saimme paljon tukea, tietoa ja ystäviä. Sain tietää suoleeni liittyvästä sairaudesta, Lars-syndroomasta, ja hoitoja vaikeuttaneesta mahdollisesta DPD-puutoksesta. Olen kiitollinen Jennistä, kurssin vetäjästä. Ymmärsin nyt että olen oikeasti harvinainen.
Olen kiitollinen nyt, olen puoli vuotta jaksanut olla töissä joka toinen päivä tehtyjen vesiperäruiskeiden ansiosta. Töihin menoa jouduin ponnistelemaan, varautumaan vessan läheisyyteen ja nopeaan vessaan pääsyyn, stressasin miten selviän, selvisin. Vapaapäivinä olin kotiin sidottu ruiskeiden takia, koska suoli toimi miten sattuu. Nyt väsyin, ja olen kiitollinen, että saan vaan olla vaikka vähän aikaa. Selviän, tiedän sen.
Olen kiitollinen, olen saanut paljon RAKKAUTTA perheeltäni, läheisiltäni ja ystäviltäni näissä kaikissa vaiheissani. Elämälläni on tarkoitus ja elämä kantaa. Tunnen elämän kaikki vivahteet ja opin tuntemaan itseni. Opin rakastamaan syöpääni ja nyt opettelen rakastamaan suoltani.
Tämän koko prosessin ajan opiskelin ja valmistuin keväällä 2018 ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, tein haastatteluja tarvittavat määrät ja sitä ennen olin opiskellut logoterapiaa peruskurssin verran, niin onko tämä se miksi suhtaudun positiivisesti tähän kaikkeen?
Kiitos syöpäni, olet antanut minulle paljon, myös rohkeutta, koska elämäni on edessä ja tulen selviämään nyt kaikesta.
Ilona
Kirjoittaja asuu Kymenlaaksossa ja toimii työterveyshuollossa sihteerinä.
Lue muita blogikirjoituksia ja osallistu blogihaasteeseen. Voit myös lähettää blogikirjoituksen anonyymisti lomakkeella.
Kuva: Gratisography