Minä, syöpä ja työ 
Hakusanalla ”cancer” löydän Pub Med -portaalista yli 3 miljoonaa vertaisarvioitua tiedeartikkelia. Syöpätutkimus on kansainvälisesti ja kansallisesti laajaa.
Tehtävänä on hävittää syöpä. Mitä enemmän syövästä opimme, sitä mahdottomammalta tehtävä voi vaikuttaa. Onneksi meillä Suomessa haasteen on ottanut vastaan joukko motivoituneita tutkijoita.
Työkaverini, joista monet ovat jo hyviä ystäviäni, ovat upeita, älykkäitä tutkijoita, ja meillä on sydämen asiana oppia tuntemaan syöpien ja vakavien verisuonitautien mekanismeja, jotta olisi mahdollista edetä aina lääkekehitykseen asti.
Työyhteisö, työkaverit, ovat yksi suuren suuri vaikuttaja oman työhyvinvoinnin ja työinnon ylläpidossa haastavan tehtävän ja vaativan työn edessä. Kun päivät ja viikot venyvät ja paukkuvat yli normaalien työaikojen, kun deadline painaa päälle ja tuloksia ei tule. Kun joku on väsynyt ja turhautunut, muut tarjoavat pyyteetöntä vertaistukea. Olemme kaikki samassa veneessä.
Kun joku saa hyvän tuloksen tai julkaistua vertaisarvioidun artikkelin, silloin juhlitaan! Onnelliset uutiset leviävät kulovalkean tavoin käytävillä, ja kuohuviinilasit kaivetaan esiin. Olemme sydämestämme onnellisia toistemme puolesta, sillä me emme ole täällä tekemässä tutkimusta itseämme varten, vaikka julkaisut uraamme toki edistävät, vaan olemme löytämässä vakavien tautien heikkouksia – keinoja hyökätä syöpää vastaan.
Tutkijayhteisömme on itselleni erityisen tärkeä oppimisen kannalta. Oma tutkimus kun väistämättä rajoittuu vain pienen pieneen osaan siinä isossa kuvassa, joka on kaikki mahdollinen syövistä ja verisuonitaudeista. Niinpä onkin suurenmoista niin käytäväkeskusteluissa, seminaareissa kuin tiedepäivillä saada toista perspektiiviä. Saada kuulla uusista saavutuksista, jotka pohjautuvat vaikkapa geneettisiin analyyseihin, syövän aineenvaihdunnalliseen tutkimukseen, tai potilaiden näytteisiin perustuviin lääkeseulontoihin, ja saada näiden alojen asiantuntijoiden vastauksia syövän nitistämiseen. Tällöin optimismi nostaa päätään: joukossamme on voimaa!
Työmotivaation todellinen kannattelija on tieto mahdollisuudesta kantaa kortensa kekoon potilaiden hyväksi. Huomaamme viettäneemme enemmän aikaa labrassa kuin kotona, kun läheisemme siitä huomauttavat. Itse nauraen olen monesti todennut siirtäväni osoitteeni mikroskooppihuoneeseen. Ja vaikka omat tai ystävieni vapaa-ajan uhraukset eivät vielä klinikoilla näykään, jonain päivänä ne saattavat näkyä!
Kun läheiseni soittaa ja kertoo hyvästä hoitovasteesta syöpään, iloitsen! Pursuan kiitollisuutta edellisiä tutkijasukupolvia kohtaan, jotka ovat sen aikaansaaneet. Kuitenkin äskettäin matkustin tervehtimään sukulaistani, jonka hoidot päätettiin lopettaa riittämättöminä. Meidän sukupolveamme tarvitaan!
Laura Hakanpää, MMM
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelmassa Helsingin yliopiston tutkimusohjelmayksikössä.