Minä, syöpä ja työ 
Jos jossain olen ollut hyvä viime vuosina, niin eristäytymisessä. Olin tosin toivonut, että se olisi loppunut kantasolusiirron jälkeen, kun uudet lahjasoluni alkoivat rakentaa jokseenkin toimivaa immuunipuolustusta. Vaikka hoitoni olivat jättäneet minut henkisesti ja fyysisesti rikkinäiseksi, olin onnistunut palaamaan osittain opiskelumaailmaan ja kävinpä jopa muutamissa juhlissakin! (Muille toipujille voin vain sanoa, että muistakaa juoda vettä ja nukkua tarpeeksi.)
Ennen kuin Suomi sulkeutui, odotin pääsyä fysioterapeutin ohjaamaan selän kuntoutukseen. Universumin katala huumori päätti toisin ja löysin itseni taas erityksistä täysin ilman kuntoutusta. Samalla päätetyöskentely lisääntyi radikaalisti ja vielä toipuva selkäni sai niin paljon lisää ärsykettä, että työskentely alkoi vaikeutua eikä muut normaalin elämän toiminnot olleet enää yhtä helppoja.
Vahingossa Facebookia selaillen löysin mahdollisuuden osallistua Suomen Syöpäpotilaiden pilateskokeiluun videoyhteyden kautta ja innostuin heti. Mitään en lajista tiennyt, mutta osallistumismahdollisuus kaltaisilleni ihmisille suunnattuun ohjattuun liikuntaan kahdesti viikossa houkutti. Minun on huomattavasti helpompi motivoitua urheilemaan, kun se tapahtuu ryhmässä tietyn aikataulun mukaan. Tästä todisteena ovat monet kirjanmerkityt Youtuben urheiluvideot, joiden ohjeita en koskaan seurannut.
Ensimmäiselle tunnille olin ottanut esille jumppamaton ja pienen tyynyn. Olin myös pukenut mahdollisimman hengittävät vaatteet, koska olin valmistautunut kaikkeen hikijumpasta meditaatioon. Yllätyksekseni meille järjestetty pilatestunti oli juuri sopivan intensiivinen, onneksi. Painopiste oli liikkeiden tekemisessä oikein, niin että syvät tukilihakset pitivät kehoa kasassa eikä niin, että pitäisi rehkiä mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Tunti meni nopeasti ohi ja yllätyin kuinka mukavaa minulla oli ollut ja kuinka hyvä ja kevyt olo treenistä jäi. Seuraavana aamuna lihakseni kyllä kertoivat äänekkäästi, että heitä oltiin käytetty muttei kuitenkaan niin kipeästi, ettei mikään olisi onnistunut.
Seuraavilla tunneilla jatkoimme monipuolisesti liikkeiden harjoittelemista ja mitä pidemmälle pääsimme sitä enemmän onnistuin käyttämään hengitystäni liikkeiden tukena eikä vain ylimääräisenä harjoitteena muun lisäksi. Huomioin arjessa nykyään myös paljon tarkemmin selkäni asentoa ja vaikka kivut eivät olekaan hävinneet, niin tiedän että jatkamalla pääsen niistäkin vielä eroon.
Tuleville aloittelijoille voin kertoa vinkkinä, että kuunnelkaa aina kehoanne ja laittakaa se ehdotettu tyyny pepun alle istuessa!
Teksti ja kuva: Ex-kalju
Kirjoittaja on kokopäiväinen teekkari ja osa-aikainen syöpäpotilas.
Pilatestunnit jatkuvat keskiviikosta 13.5. alkaen 12.6. asti ja tilanteen mukaan myös syksyllä. Lisätietoa ja ilmoittautumiset Suomen Syöpäpotilaat ry:n tapahtumissa. Ilmoittautumiset mahdollisimman pian Emmi Toivoselle osoitteeseen emmi.toivonen(at)syopapotilaat.fi. Paikkoja on rajoitetusti, joten kannattaa ilmoittautua nopeasti.