Minä, syöpä ja työ 
Aihe miten puhua syövästä tai diagnoosista työelämässä herättää paljon kiinnostusta sairastuneissa. Olisi mahtavaa, jos kysymykseen olisi kaikille sopiva yksiselitteinen vastaus, mutta näin ei valitettavasti ole. Kysymykseen ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Työntekijät ja työyhteisöt ovat erilaisia, työkulttuurit ja kommunikointitavat eroavat toisistaan. Toiset ovat varovaisempia terveysasioista puhuttaessa kuin toiset.
Moni pohtii sairastuttuaan miten avoin kannattaa olla. He saattavat miettiä onko hyvä valottaa tapahtunutta vai kannattaako mieluummin pitää tieto sairastumisesta omana tietonaan. Useat työntekijät ovatkin avoimesti kertoneet kahvipöydässä, intrassa, käytäväkeskusteluissa tai sähköpostitse työyhteisössään sairastumisestaan. Monen kohdalla tarina on positiivinen, mutta näin ei aina ole. Syöpää on saatettu myöhemmin käyttää työntekijää vastaan kiristysvälineenä tai työntekijä on poissaolon jälkeen joutunut palkka- tai vaativuustasoltaan alempitasoiseen tehtävään. Kaikilla ei ole neuvotteluvaraa omasta työtilanteestaan.
Kertoako vai eikö?
Työntekijällä, työnhakijalla tai kansalaisella ei ole minkäänlaista velvollisuutta kertoa sairastumisestaan tai diagnoosista. Työntekijän velvollisuus kertoa tarkemmin työkyvystään pätee ainoastaan siinä tapauksessa, jos työkyky vaikuttaa työstä selviytymiseen.
Esimerkiksi kaupassa hyllyttäjän on voitava nostaa painaviakin tavaroita ylös hyllylle ja lennonjohdossa työskentelevä ei saa olla värisokea ja tietyt sairaudet estävät uralle pääsemisen.
Muuten sairastunut voi esimerkiksi kertoa sairausloman alustavasta kestosta ja mitä on sovittu työterveyden kanssa, mutta tarkempia syitä ja yksityiskohtia ei tarvitse avata.
Kannattaa käyttää harkintaa ja miettiä tarkasti miten on luontevaa itselle toimia. Kliseinen sanonta “yön yli nukkuminen” voi toimia hyvänä lähtökohtana. Mitään sellaista, mikä voi jälkikäteen harmittaa, ei kannata äkkiseltään tehdä. On järkevää ottaa pieni aikalisä ja karistaa alkujärkytys hartioilta ennen kuin toimii. Syövästä kertomista ei voi vetää takaisin, joten kertomisen tapaa ja keinoja on hyvä punnita.
Syövästä puhuminen työpaikalla
Työpaikoilla huhut yleensä kiertävät nopeasti. Joku saattaa haluta katkaista huhuilta siivet ja sen takia kertoa poissaolostaan tai sairaudestaan avoimesti. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto turhan spekuloinnin ehkäisyssä.
Avoin kertominen voi toimia sellaisessa työyhteisössä, jossa työyhteisön välit ovat lämpimät ja ihmiset tuntevat toisensa hyvin. Luottamuksellisessa ympäristössä vaikeistakin asioista kertominen voi olla luontevaa ja helpompaa sekä toimia työyhteisöä entisestään lähentävänä tekijänä. Jos työkulttuuri on valmiiksi sellainen, että välit ovat kireät tai hankalat ja työyhteisössä vallitsee luottamuspula, niin avoimen kertomisen hyötyjä ja haittoja on hyvä tarkasti pohtia.
Jos ei itse halua kertoa poissaolosta tai sairastumisesta työyhteisössä, voi pyytää esimerkiksi esihenkilöä tai muuta luottohenkilöä toimimaan viestinviejänä. Ennen kuin asiasta kerrotaan työyhteisölle, on hyvä puhua yhdessä viestinviejän kanssa omista toiveistaan ja siitä, miten toivoo asiasta kerrottavan sekä mitä viesti voi sisältää. Kaikkea ei tarvitse paljastaa, siksi rajoista on järkevää keskustella.
Moni toivoo, että sairastuminen ei muuta ihmissuhteita ja että sairastuneeseen suhtaudutaan edelleen samana ammattilaisena kuin aikaisemmin. Usea ihminen on sanonut, että ei halua saada syöpäleimaa tai halua “harrastaa syöpää”, vaan toivoo edelleen tulevansa kohdatuksi entisenä itsenään.
Työterveydestä voi myös tarvittaessa kysyä neuvoa tai yhdessä työpsykologin tai työterveyslääkärin kanssa miettiä, miten sanoittaa oma poissaolo ja missä omat rajat menevät.
Vinkkejä työnhakijalle
Miten työnhaussa olevan tai työttömän kannattaa menetellä oman sairautensa osalta? Työikäisten syöpään sairastuneiden kanssa käydyissä keskusteluissa on useasti tullut esille se, että ei halua työllistyä sellaiseen organisaatioon, jossa syöpään sairastunut koetaan työntekijäksi, joka voi millä hetkellä hyvänsä jäädä sairauslomalle. Tässä on omat hyvät puolensa, mutta asiaa kannattaa katsoa laajemmin.
Strategisesti ajatellen en suosittelisi mainitsemaan syövästä tai aukosta CV:ssä, koska ansioluettelo toimii väylänä mahdolliseen työhaastatteluun. Jos aukko ansioluettelossa tai poissaolo tulee puheeksi, työnhakijan ei tarvitse avata omaa sairaushistoriaa, vaan voi kertoa sen verran kuin itse haluaa. Jos haluaa puhua omasta diagnoosista tarkemmin, ei kannata pitäytyä yksityiskohtaisessa sairauskertomuksessa, vaan voi yleisemmin kertoa omasta tilanteesta ja suunnata katse tulevaisuuteen. Aukkoa voi kuvata myös sen kautta, mitä kokee oppineensa poissaolon aikana tai sairastumisen myötä ja avata esimerkiksi niitä vahvuuksia, joita sairastuminen on tuonut mukanaan tai edesauttanut.
Vaikka syövästä kertomiselle ei ole one size fits all –keinoa, jokaiselle löytyy taatusti se oma luonteva tapa puhua asiasta. Millaisia kokemuksia sinulla on syövästä puhumisesta työelämässä?
Vinkkinä Macmillan Cancer Supportin erinomainen video “Talking about cancer at work” (englanniksi).
Vinkkejä työyhteisöille
Työnantajille löytyy tukea Esihenkilön tietopaketista, joka tarjoaa työkaluja sairastuneen työntekijän kohtaamiseen, yhteydenpitoon sairauspoissaolon aikana, sairauspoissaolosta puhumiseen laajemmin työyhteisössä sekä vinkkejä työhön paluun suunnitteluun.
Lue myös tarkemmin Ammattilaisille-osiosta sivulta ”Kun työntekijä kertoo syövästä”.