Minä, syöpä ja työ 
Syöpähoitojen jälkeen yleisiä huolenaiheita ovat muun muassa väsymys ja uupumus, pelot ja ahdistuneisuus, uniongelmat, kivut ja vatsan toimintaan liittyvät ongelmat. Masennuskin on yleistä – niin syöpäselviytyjillä kuin heidän läheisillään.
”Sairaus on elämän yöaika, elämän raskaampi puoli. Jokaisella syntyneellä on kaksoiskansalaisuus terveiden kuningaskunnassa ja sairaiden kuningaskunnassa. Vaikka käytämmekin mieluummin vain hyvää passia, ennemmin tai myöhemmin jokaisen on pakko ainakin hetkeksi tunnistautua myös toisen paikan kansalaiseksi.”
Susan Sontag
Syövän uusiutumisen pelko on kliinisesti merkittävää jopa 40-70 % syöpään sairastuneista. Toki nämä luvut voi kääntää toisinkin päin: 30-60 % sairastuneista ei kärsi kliinisesti merkittävästä syövän uusiutumisen pelosta.
Syövän hoito on Suomessa huippuluokkaa, mutta sairaala-arjen tuoksinassa henkilökunta ei aina ehdi tai muista kysyä, kuinka jaksat. Joskus psykososiaalisen tuen resurssit voivat olla vähäisiä. Kynnys ottaa pelot tai ahdistuneisuus puheeksi lyhyellä vastaanotolla voi olla korkealla. Siitäkin huolimatta kannattaa asia ottaa puheeksi ja pyytää tukea jaksamiseen esimerkiksi pyytämällä pääsyä psykiatrisen sairaanhoitajan, psykologin tai sairaalan sosiaalityöntekijän vastaanotolle, tiedustelemalla vertaistuesta syöpäyhdistyksissä, tai vaikkapa hakemalla lastensuojelun kautta tukiperhettä perheelleen. Lähipiirin hyvinvointi tukee myös sairastuneen kuntoutumista. Kannattaa myös selvittää, onko työterveyshuollon kautta mahdollista päästä psykologin puheille.
Usein jaksamisen suhteen haasteena on olla vertaamatta itseään muihin syövän sairastaneisiin tai liikoja edes itseensä ennen sairastumista. Väsymykseen ja vatsaongelmiin auttaa usein aika. Aikaa tarvitaan myös sopeutumiseen ja omien toimintatapojen löytämiseen. Kuinka paljon aiemmin on noustava aamulla ottamaan lääkkeet tai odottelemaan vatsan rauhoittumista ennen töihin lähtemistä? Millainen ruokailurytmi ja ruoka helpottavat oloa työpäivän aikana? Miten palaudun parhaiten? Mitä on pakko jaksaa? Mistä voin keventää? Mistä on pakko luopua? Entä mitä tahdon tehdä ja mikä tuo elämään iloa, vaikka sen jälkeen joutuisikin sietämään vaikkapa kovempia kipuja tai totaalisia lepopäiviä.
Omien odotusarvojen asettamista ja uudenlaista tulevaisuuteen suuntautumista kannattaa harjoitella. Silloinkin, kun elää kolmen kuukauden kontrollisykleissä, tekee ihmiselle hyvää suunnitella edes hieman eteenpäin ja etsiä omaa tämänhetkistä liikkumavaraansa. Jossain vaiheessa tavoitteena voi olla nousta hakemaan tuoremehua jääkaapista, käydä ulkona tai soittaa Kelaan. Ehkä kolmen kuukauden päästä se voi olla työhönpaluuneuvottelusta sopiminen tai työhakemuksen kirjoittaminen. Jos sairastuminen vaatii joistain unelmista luopumista, on edessä psyykkistä työtä. Luopumista ei tarvitse rakastaa, mutta on mahdollista löytää elämäänsä uusia sisältöjä tai keskittää olemassaolevia voimavaroja asioihin, jotka ovat itselleen keskeisimpiä.
Lisätietoa, lukuvinkkejä ja harjoituksia:
- HUS Tukea syöpähoidoissa (psykososiaalisen tuen yksikkö)
- Tutustu tarkemmin oman alueesi tukeen ja palveluihin
- Tietoa kannattaa etsiä esim. haulla “sosiaalityöntekijä” tai “kuntoutusohjaaja”
- Harjoitus: Voimavarat käyttöön – miten kehittää psykologista pääomaa?