Työkyvyn vahvistaminen

Omaa työkykyä voi olla hankala hahmottaa, jos takana on pitkä sairausloma. Samoin kynnys palata työhön voi kasvaa poissaolon aikana. Työkyky ei ole on/off -tila, vaan jatkuvassa muutoksessa ja aina suhteessa työn vaatimuksiin. Hävittäjälentäjän näön on oltava virheetön, mutta toimistotyössä silmälaseista ei ole haittaa. Työkykyyn vaikuttavat muutkin asiat kuin terveys, kuten osaaminen, asenteet ja työyhteisöön liittyvät seikat. Jokaiselta meistä puuttuu työkyky moneen ammattiin ja työtehtävään.

Työkyvystä on hyvä keskustella hoitavien lääkäreiden kanssa ja työterveyshuollossa, jos sellainen on käytettävissä. Työterveysneuvottelu, josta käytetään montaa nimitystä (mm. kolmikantaneuvottelu ja työhönpaluuneuvottelu) on tärkeä tilanne, jossa keskustellaan työhön paluun eri puolista, esimerkiksi mahdollisista osa-aikajärjestelyistä tai työnkuvan muokkaamisesta. Työterveyslaitos on koostanut työterveysneuvottelun vuorovaikutusta tukevan ja kehittävän oppimisohjelman, josta löytyy vinkkejä työterveysneuvotteluun valmistautuvalle työntekijälle, esimiehelle ja työterveyshuollolle.

Työttömän on mahdollista hakeutua työkyvyn arviointiin omassa terveyskeskuksessaan. Oman toiminta- ja työkyvyn arvioinnin tueksi on myös luotu monenlaisia itsearviointimenetelmiä. Yksi näistä on Työterveyslaitoksen kehittämä Kykyviisari.

On tärkeää muistaa, että usein parasta työkyvyn vahvistamista on viisaasti toteutettu työhön paluu. Pitkän poissaolon jälkeen on normaalia, että työ tuntuu tavallista kuormittavammalta ja perehdytys työhön palatessa on viisas idea, vaikka työ olisi entuudestaan tuttu. Usealla työpaikalla kertyy poissaolon aikana pieniä muutoksia, vaikka suuria uudistuksia poissaolon aikana ei olisikaan tapahtunut.

Osittainen työskentely sairausloman sijaan voi edistää kuntoutumista ja työkyvyn ylläpitoa. Siksi onkin hyvä keskustella hoitavan lääkärin, työterveyslääkärin ja työnantajan kanssa osasairauspäivärahan hakemisesta ja osa-aikaisesta työskentelystä sairausloman sijaan, jos se ei vaaranna hoitoja ja palautumista. On kuitenkin selvää, että on paljon hoitoja, joiden aikana ei työskentely tule missään nimessä kysymykseen. Tärkeää on, ettei liikaa vertaa itseään toisiin sairastuneisiin, eikä kertomuksiin toisista sairastuneista.

Moni puhuu “sytoaivoista”, eli muistamisen hankaluudesta sytostaattihoitojen jälkeen. Aika ja harjoitus auttavat monella tässä asiassa. Työpaikan sosiaalinen ympäristö parhaimmillaan kohottaa mielialaa. Joskus työkyvyn kokemukseen liittyvät myös syöpäpotilaille yleiset vatsan toimintaan liittyvät hankaluudet. Unettomuus on myös yksi yleisimmistä syöpäpotilaiden raportoimista huolenaiheista, ja työkykyyn vaikuttava asia.

Ellei työpaikkaa ole, ja joka tapauksessa ennen työhön palaamista, on hyvä alkaa palauttaa vuorokausirytmiä omaa työalaa vastaavaksi ja tunnustella vointiaan.

Miten pärjää ilman levähdystä päivällä? Miten jaksaa työmatkansa kulkea ja olla liikkeellä päivän ajan? On hyvä laajentaa reviiriä, joka usein hoitojen aikana pienenee kodin ja sairaalan välille. Samoin on hyödyllistä lukea oman alan sivustoja, lehtiä ja kirjallisuutta ja palautella asioita mieleen.

Työkykyä voi ylläpitää myös pitämällä oman jaksamisensa ja vointinsa mukaan yhteyttä työpaikalle jo sairausloman aikana.