Minä, syöpä ja työ 
Aloittaessani työskentelyn Minä, syöpä ja työ -hankkeessa syyskuussa 2019 sain melko nopeasti yhdeksi työtehtäväksi pohtia hankkeeseen liittyvän työelämämentoroinnin käynnistämistä. Ajatus hankkeen osallistujille suunnatusta vertaismentoroinnista oli herännyt paljon aikaisemmin ja sitä oli jo ehditty suunnitella useamman ihmisen toimesta.
Hankkeessa oli huomattu, että osallistujat ilmaisivat kiinnostusta päästä auttamaan toisia samassa elämäntilanteessa olevia, omien henkilökohtaisten kokemustensa ja osaamisensa kautta. Tätä kokemusta ja työelämän osaamista hankkeemme osallistujilta löytyy äärettömän paljon ja sen hyödyntämättä jättäminen tuntui haaskaukselta. Meidän hankkeen työntekijöiden ennakko-oletus oli, että hankalassakin tilanteessa työelämän suhteen olevat henkilöt kokivat, että heillä olisi paljon annettavaa mentoroinnin kaltaiseen toimintaan. Vertaismentorointina toteutetun Syöpä ja työ- mentoroinnin pilotointi päästiin aloittamaan viime keväänä. Tässä kirjoituksessa kerron vertaismentoroinnin pilotoinnin prosessista ja pohdin vertaismentoroinnin hyviä ja huonoja puolia vertaistukitoiminnan muotona. Tekstin joukossa olevat lainaukset ovat pilotointiin osallistuneille tehdystä palautekyselystä. Palaute on kerätty touko-kesäkuussa 2020.
Mukaan pilotointiin sain kolme mentoriparia. Pareja yhdisti mm. samankaltaisuus työurassa, ammatillisen osaamisen vaarantuminen fyysisten rajoitteiden takia sekä hankaluudet sopeutua työyhteisöön sairastumisen jälkeen. Mentorointiprosessi kesti noin neljä kuukautta ja se oli osittain ohjattu ja osittain parin itsensä toteutettama. Mentorointi eroaa muusta vertaistukitoiminnasta muun muassa siten, että parien kanssa sovittiin tavoitteista ja aihepiiri pysyi harjoitusten ja keskusteluaiheiden kautta enimmäkseen työelämässä. Parit saivat käyttöönsä materiaaleja, joita he pystyivät hyödyntämään sovituissa tapaamisissa. Materiaalien teemoina oli mm. osaamisen tunnistaminen, oman työkyvyn arviointi ja työhyvinvointi, sekä työelämätaidot ja voimavarat. Osa pareista tukeutui materiaaleihin enemmän ja osa vähemmän. Kaikki kuitenkin kiittelivät niiden antaneen raameja ja ideoita keskusteluihin.
”Tehtävät ohjasivat hyvin ensimmäisiä tapaamisia ja virittivät keskustelua hyödylliseen suuntaan. Päiväkirjan pitäminen oli hyödyllistä.”
”Työstimme eri näkökulmista erityisesti työelämäkysymyksiä (esim. työstä luopumisen ja työn muuttumisen herättämät ajatukset, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi).”
Valittu mentoroinnin muoto eli vertaismentorointi ei ole perinteistä työelämämentorointia, jossa otetaan mentorin ja aktorin roolit. Vertaismentoroinnin tavoite on saavuttaa tasavertainen dialogi mentoriparin välillä ja rakentaa uudenlaista yhteistä ymmärrystä ja tietoa. Dialogin tulisi perustua molemminpuoliseen luottamukseen. Mentorointiprosessiin kuuluvat oleellisesti tavoitteet ja palaute. Tästä syystä keräsin osallistujilta palautetta useammalla tavalla ja pyysin heitä myös pitämään päiväkirjaa tapaamisten aiheista ja niistä heränneistä ajatuksista. Pilotointi opetti minulle, että mentoroinnin onnistuminen riippuu hyvin paljon osallistujien motivaatiosta ja halukkuudesta lähteä avaamaan omaa tilannettaan toiselle henkilölle, joka myös miettii työelämän ja syövän yhdistämistä. Osallistujat kommentoivat, että mentorointi vaatii melko avointa luonnetta. Kaikki osallistujat kertoivat, että keskustelulle annetut raamit harjoitusten ja tavoitteiden muodossa helpottivat ”tuntemattoman” ihmisen kanssa toimimista.
”Eri tapaamisten aiheet ja kysymykset rytmittivät tapaamiskeskusteluja ja helpottivat alussa kommunikaatiota vieraan ihmisen kanssa.”
”On hyvä, että etukäteen sovitaan tapaamisajat ja tapaamisen kesto. Silloin molemmat ovat kalenterissa samalla sivulla. Etätapaamiset ovat helposti toteutettavia paikkakunnasta riippumatta.”
”Ohjeistus avasi lämpimästi ja inhimillisesti vertaismentoroinnin ajatusta ja tavoitteiden asettelua.”
”Annetut tehtävät ohjasivat keskusteluja ja jäävät työkalupakkiin tulevia päiviä ajatellen.”
Yllätyksekseni etäyhteydellä toteutettu vertaismentorointi tuntui osallistujista yhtä luontevalta kuin kasvokkain tapahtuvakin. Itseasiassa osallistujat kokivat, että etäyhteys teki tapaamisten suunnittelusta helpompaa ja joustavampaa, koska siirtymisiä ei tullut. Tämä oli erityisen positiivinen havainto, koska maantieteellisten rajoitteiden poistuessa mentoriparien löytäminen helpottuu. Kun yhdistimme mentoripareja, oli ensisijainen tarkoituksemme saattaa yhteen ihmisiä, jotka luottamuksellisen keskustelun kautta voivat auttaa toisiaan yhdistämään syöpä ja työelämä. Pyrimme siis linkittämään ihmisiä, joiden työhistoriassa tai poluissa työelämään syöpädiagnoosin jälkeen on jotain samankaltaisuutta. Syöpä ja työ -mentoroinnissa ei ole tarkoitus keskittyä tiettyyn syöpätyyppiin, jolloin parien muodostaminen ei myöskään ole sairauskohtaista.
”Tärkeää että mentorointiparilla on yhteisiä kokemuksia ja kiinnostuksen kohteita. Ne helpottavat luottamuksen syntymistä ja ohjaavat keskustelua. Taustatyöllä iso merkitys.”
”Koen, että samantyyppisen työelämätilanteen kokenut vertainen osaa tukea toista paremmin, vaikka olisikin eri syöpä kysymyksessä.”
Mentorointiin sisältyy aina ajatus siitä, miten mentoroinnin osapuolet osallistuvat mentorointiin niillä valmiuksilla ja elämänkokemuksella, joka heillä on. Mentorointiin osallistuminen ei vaadi kouluttautumista tai pitkää ja tiivistä sitoutumista. Osa osallistujista oli ollut mukana vertaistukitoiminnassa aiemmin ja saadut kokemukset olivat vaihtelevia. Osallistujat kommentoivat, että dynamiikka mentoriparin kanssa työskennellessä on hyvin erilainen kuin vertaistukiryhmässä. Kaikilla osallistujilla ei ollut pelkästään positiivisia mielikuvia mentoroinnista ennen pilotoinnin alkua. Muutama osallistuja mainitsi, että mielikuvat mentoroinnista vievät ajatukset liike-elämään, kilpailuun ja pätemiseen. Tämän takia odotukset olivat hyvin erilaiset, kuin lopputuloksena saatu tasavertainen mentorointisuhde.
”Pääsee paljon syvemmälle, kun ryhmässä. Ryhmässä vain oma tilanne esille, mutta ei pureuduta toisen kommentteihin. Kahdestaan helpompi, kun kertoo vain yhdelle henkilölle ja tietää sen taustat.”
”Kun puhuu toisen kanssa, niin saa itse oivalluksia. Hyvä kun joku ulkopuolinen yhdistää ja sitouttaa kolmeen tai neljään tapaamiseen. Luo raamit! Ystävien kanssa ei tulisi mentyä tällaisiin aiheisiin. Punainen lanka löytyy.”
”Sitoutumisen aste on kovempi, koska on vastuussa toiselle. Ryhmästä oli helpompi lähteä. Kahdenkeskisyys luo enemmän vastavuoroisuutta. Ryhmässä ihmiset ottavat enemmän rooleja. Ovat aktiivisia ja passiivisia.”
”Puhuttu siitä, että vertaistukiryhmissä dynamiikka eri. Tämä vertautuu enemmän siihen, että olisi tavattu esimerkiksi työympyröissä.”
”Vertaismentorointi on tasavertaista keskustelua. Siinä on helpompi jakaa kokemuksiaan kuin vertaisryhmissä, joissa tulisi saada jaettua kokemukset ja puheenvuorot suunnilleen tasan kaikkien osallistujien kesken.”
Osallistujat kokivat mentoroinnin vahvuudeksi juuri yhdistävät asiat työelämässä. Pari, jolla oli eniten ikäeroa, kertoi että ikä toi mukanaan tietyt roolit, mutta ei kuitenkaan määrittänyt keskustelua. Sama pari kommentoi, että yhdistävän problematiikan katselu työuran vastakkaisista päistä oli antoisaa. Heidän kohdallaan mentorointi sai kuitenkin erilaisen luonteen, koska elämäntilanteet olivat keskenään niin erilaiset. Pari kertoi heidän vuorovaikutuksensa olleen kuulemista ja kuulluksi tulemista.
”Odotin hyvää keskusteluyhteyttä ja vertaistukea. Nämä toteutuivat. Oletin myös pystyväni tukemaan nuorta pariani ammattinsa alkutaipaleella. Sain palautetta, että näin olin, ja tulen olemaan tukena hänelle ja hän minulle tulevaisuudessakin.”
Kaikkien osallistujien mielestä vertaismentorointi onnistui heidän kohdallaan joko hyvin tai erittäin hyvin. Kehitysideoiksi osallistujat mainitsivat mentoroinnin pidemmän keston ja vielä monipuolisemman materiaalin, joka voisi pitää sisällään esimerkiksi audiovisuaalista aineistoa. Osallistujat myös toivoivat, että vertaismentorointiin osallistuminen olisi useamman ihmisen saavutettavissa. Isomman osallistujajoukon kautta voitaisiin turvata parien hyvä sopivuus toisilleen. Osallistujat kertoivat, että vertaismentorointi on vaikuttanut heidän elämäänsä positiivisella tavalla. Mentoriparit kertoivat saaneensa henkistä tukea jaksamiseen ja mielekästä tekemistä. Melkein kaikki vastaajat myös kertoivat, että mentorointi toi heille uusia kontakteja ja he kokevat olleensa hyödyksi mentoriparilleen. Pari vastaajaa myös koki suhtautuvansa uudella tavalla omaan ammatilliseen osaamiseensa. Eräs vastaaja kertoi vertaismentoroinnin antaneen uskoa hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa.
”Koen, että vertaismentorointi on erittäin mielekäs osa tai jopa vaihtoehto vertaistukitoiminnalle.”
”Erittäin hyvä lisä vertaistukeen. Sopivien parien löytäminen vaatii tietysti paljon koordinaattorilta, mutta uskon, että on vaivan arvoista.”
”Hyvä vaihtoehto, sopii luonteenlaadun mukaan toisille erinomaisesti. Oletan, että pitää olla jonkin verran sosiaalisesti avautuva persoona, että pystyy mentorointiin.”
Toteutamme Syöpä ja työ -vertaismentorointia myös tulevana syksynä. Työelämämentoroinnissa tavoitteena on, että mentoriparin osapuolet ovat hieman eri vaiheissa sairastumisen ja työhön paluun sykliä, mutta kuitenkin kaksi tasavertaista osallistujaa, toistensa rinnallakulkijoina. Mentoriparin työskentely on hedelmällisimmillään, kun parilta saa vinkkejä ja neuvoja syövän ja työn yhdistämisen pohdintoihin. Antamiemme työkalujen ja harjoitusten onkin tarkoitus helpottaa omien rajoitteiden ja vahvuuksien tunnistamista, sekä omaan ammatilliseen osaamiseen liittyvää ideointia ja tiedon rakentelua.
Jos kiinnostut tulemaan mukaan, niin ota rohkeasti yhteyttä minuun joko puhelimella tai sähköpostilla: mari.bergman@syopapotilaat.fi / 050 512 9419.
Teksti: Mari Bergman
Kuva: Markus Spiske / Unsplash