Minä, syöpä ja työ 
Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon, mielellään myös oikeaan hoitoon oikeaan aikaan. Ei ole helppoa olla syöpäpotilas. Odottaminen ottaa koville ja stressaa psyykkisesti.
Lisäksi syöpään sairastunut saattaa kärsiä erilaisista sivuvaikutuksista hoitojen aikana, mutta myös vuosien jälkeen hoitojen jo päätyttyä.
Kuntoutus on osa potilaan matkaa mutta potilaat eivät aina tiedä oikeudesta kuntoutussuunnitelmaan. Samoin potilaalla on oikeus yhdessä lääkärin ja hoitajan kanssa laatia kuntoutussuunnitelma.
Joitakin vuosia sitten Ruotsissa Nätverket mot cancer teki tutkimuksen, jossa ilmeni että vain 4% syöpäpotilaista tiesi mahdollisuuden kuntoutussuunnitelmaan. Eli ainoastaan 4%!
Olisi todella hyvä jos syöpäpotilaan kuntoutussuunnitelmaan panostettaisiin enemmän, niin että potilas ei jäisi yksin huoliensa ja ongelmiensa kanssa. Kuntoutus on hyvä aloittaa heti diagnoosin saatua, koska sairastuneella voi olla jo silloin jonkinlaisia ongelmia. Hoitojen sivuvaikutukset yleensä yltyvät hoitojen aikana eli kuntoutussuunnitelmaa voisi jatkaa ja muokata aina tarvittaessa. Kuntoutus voi olla fyysistä, psyykkistä, toiminnallista yms.
Syöpään sairastuneelle voisi ehkä myös tehdä jonkinlaisen terveyskartoituksen. Kartoitus olisi hyvä tehdä heti ennen hoitojen alkamista, hoitojen aikana sekä hoitojen päätyttyä. Tällöin potilas, hoitaja ja lääkäri huomaisivat nopeammin, jos terveydentila on huonontunut tai kohentunut.
Örebrossa on hyvä malli, jossa potilas saa A4-kokoisen paperin, johon hän merkitsee rastin ruutuun niiden ongelmien kohdalle, joita hänellä on juuri sillä hetkellä. Näitä ovat esimerkiksi sosiaaliset ongelmat, kipu, unettomuus, psyykkinen tasapaino, syöminen, liikkuminen, puhe, turvotus, väsymys, hengitys, muisti, keskittyminen, ahdistus, seksuaalisuus, työ, talous ym.
Potilas voi myös valita neljästä vaihtoehdosta: ”ei haittaa”, ”pientä haittaa”, ”haitallinen ongelma”, ”iso ongelma”. Esimerkiksi kivun osalta potilaalla voi olla kipuja jo ennen leikkausta, kun kasvain painaa elimistössä. Tällöin potilas laittaa rastin ruutuun että hän kokee kivun haitallisena ongelmana. Hoitojen aikana voi tulla muita ongelmia esimerkiksi syömisen kanssa. Kipu voi olla helpottunut, joten potilas merkitsee rastin ruutuun kohtaan ”pientä haittaa”. Tässä tapauksessa lääkäri ja hoitaja voivat reagoida asiaan ja tehdä potilaalle esimerkiksi lähetteen ravitsemusterapeutille tai muuhun tukihoitoon. Hoitojen jälkeen potilaalla voi olla taloudellisia vaikeuksia ja silloin voidaan tehdä lähete esimerkiksi sosiaalityöntekijälle.
Potilaan vointia voidaan seurata monella tapaa ja kartoittaa ongelmien syyt. Minusta Örebron malli on todella helppo, nopea ja antaa heti tiedon lääkärille ja hoitajalle senhetkisistä pahimmista ongelmista. Ongelmat eivät aina ole terveydellisiä, joten terveyskartoituksessa pyritään huomioimaan myös potilaan muu elämäntilanne. Malli on minusta myös siksi hyvä, että potilas ei aina välttämättä muista kaikkia ongelmia, mutta havainnoivat esimerkit auttavat häntä arvioinnissa, on sitten kyse unettomuudesta, liikkumisesta tai jostakin muusta elämän haitasta.
Syöpään sairastunut tarvitsee tukea monelta taholta. Hän ei aina itse tiedä mistä apua voi saada ja minkälaiseen tukeen hänellä on oikeus. Kuntoutussuunnitelma kuuluu potilaan oikeuksiin ja hän voi ottaa itse lääkärin kanssa puheeksi suunnitelman laatimisen. Potilaalla on oikeus omaan kuntoutussuunnitelmaan ja suunnitelmaa voidaan tarpeen mukaan myös päivittää.
Eva-Maria Strömsholm
Kirjoittaja on luokanopettaja, kehityspsykologi, sairaanhoitaja ja syöpäpotilas.
Lue lisää kuntoutussuunnitelman laatimisesta (Kela), ammatillisesta kuntoutuksesta sekä vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Tutustu myös Kuntoutusporttiin.
Lue muita blogikirjoituksia ja osallistu blogihaasteeseen. Voit myös lähettää blogikirjoituksen anonyymisti lomakkeella.