Minä, syöpä ja työ 
Työelämäkoordinaattori Mari Bergmanin havaintoja Syöpä ja eriarvoisuus -seminaarista työelämän näkökulmasta.
Erilaisten syöpätautien esiintyvyys vaihtelee eri sosioekonomisten ryhmien mukaan. Tämän opin torstaina 25.9. Syöpäjärjestöjen järjestämässä Syöpä ja eriarvoisuus -seminaarissa. Eriarvoisuuden syyt ovat moninaiset ja ymmärtääkseen niitä on tutkittava yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme laajemmin. Yleisesti syöpäkuolleisuus on korkeakoulutetuilla alhaisempaa kuin esimerkiksi perusasteen koulutuksen saaneilla. Myös muut tekijät, kuten sukupuoli ja asuinalue, näkyvät syöpätilastoissa. Valitettavasti myös vanhempien matala tulotaso lisää lapsen syöpäkuoleman riskiä. Jotta voitaisiin kaventaa näitä eriarvoisuuksia, on oleellista ymmärtää mistä ne johtuvat. Pelkkien elintapojen ja synnynnäisten tekijöiden arviointi ei riitä. Asioiden korrelaatio on tärkeä tunnistaa syöpätutkimusta tehdessä, mutta yksilön kannalta asia on monimutkaisempi.
Työelämähankkeen näkökulmasta eniten ajatuksia seminaarissa herätti se, miten usein unohdetaan syövän mahdollinen vaikutus syöpään sairastuneen sosioekonomiseen asemaan. Vaikutus voi tulla esille joko lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä. Kuormittava elämäntilanne ja tulonmenetykset voivat rapauttaa syöpään sairastuneen henkilökohtaisen talouden. Mahdollisuudet hankkia itselleen aineellista hyvinvointia tai parantaa omia edellytyksiään pienenevät. Seminaarissa esille nousi ihmettely siitä, miksi ihmisten kuntoutumista takaisin työelämään ei tilastoida. Elämänlaatua, syövän myöhäisvaikutuksia tai työ- ja toimintakykyä ei tilastoida samoin kuin henkiinjäämistä. Tästä syystä meillä ei ole myöskään tietoa siitä, miten tasa-arvoista kuntoutusta ihmiset ympäri Suomea saavat. Erityisen harmillista tämä on siksi, että kuntoutuksen onnistuminen mahdollistaa tien takaisin työelämään. Kuntoutus on investointi, jolla syöpään sairastuneen sosioekonomiseen asemaan tullut muutos voidaan mahdollisesti kiriä kiinni.
Katso Syöpä ja eriarvoisuus -seminaarin tallenne.
Mari Bergman
Suomen Syöpäpotilaat ry julkaisi heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Syöpä ja työ -kyselyn tulokset (376 vastausta). Yli puolet sairastuneista palaa töihin vuoden kuluessa syöpädiagnoosista, heistä 70 % samaan työpaikkaan. Jopa 20 % ei palaa töihin sairastumisen jälkeen.
Syövällä on vaikutusta toimeentuloon, työkykyyn ja elämänlaatuun. Yli puolet vastaajista koki, että hoitojen aikataulussa joustettiin työtilanteen mukaan. Eniten tukea työntekijät saivat omassa työyhteisössä lähiesihenkilöiltä ja työkavereilta. Tulot laskivat sairastumisen myötä 75 % vastaajista ja jopa 91 % koki syövän vaikuttaneen fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen toimintakykyyn. Liki puolelle ei tarjottu hoitojen aikana tukea jaksamiseen tai arjen uudelleen järjestelyyn.