Minä, syöpä ja työ 
Lokakuun teemaillassa oli aiheena työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Keskustelua alusti Kaisa Törnroos.
Keskiviikkona 16.10. meillä oli ilo saada alustajaksi tutkija Kaisa Törnroos, joka on erikoistunut työpsykologiaan. Illan aiheena oli työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Kaisa on entuudestaan tuttu Minä, syöpä ja työ -hankkeen blogista.
Syksyisen illan tapahtumassa kokoushuoneemme täyttyi osallistujista. Kahvikupposten äärellä kuunneltiin Kaisan avointa kertomaa omasta tiestään löytää tasapaino elämän eri osa-alueille.
Työn ja muun elämän yhteensovittamisen onnistuminen tai epäonnistuminen heijastuu ihmisen työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen sekä edelleen työpaikan toimintaan.
Kaisa Törnroos
Ideaalissa tapauksessa työnantaja tukee työhön paluuta mahdollistamalla esimerkiksi työn aloituksen lyhyemmällä työajalla. Tärkeässä roolissa työnantajan lisäksi on työterveyshuolto, jonka kanssa yhdessä pohditaan työhön palaajan fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja. Näin voidaan yhdessä suunnitella aloitus vastaamaan työelämään palaajan valmiuksia. Työntekijän mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön luo työtyytyväisyyttä ja ehkäisee työuupumusta ja stressiä. Työssä suoriutuminen voi tuottaa parhaimmillaan onnistumisia, mikä heijastuu välillisesti myös kotiin ja luo rikkautta.
Samalla tavoin kuin työ voi antaa lisäenergiaa muuhun elämään, vaikutus toimii myös molempiin suuntiin. Ympärillä olevat oman elämän palaset toimivat tärkeinä osina työhyvinvointia. Vaatii aikaa ja tasapainoilua sovittaa ne yhteen. Erityistä työstämistä vaatii ulkoisten paineiden ja ihanteiden unohtaminen ja sen opettelu että keskittyy itselle merkittäviin asioihin. Lupaa tähän ei tarvitse muilta, ainoastaan itseltä.
Työn perässähän tässä kaikki ollaan!
Kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta tarvittaviin joustoihin työpaikalla. Työn kuormittaessa liikaa joutuu tekemään luopumista vaikkapa itselle tärkeästä liikuntaharrastuksesta. Lisähaastetta voivat luoda myös hoitojen jälkeiset oireet vaikeuttaen työskentelyä. Työpaikan riittämätön tuki voi myös osaltaan edistää ajatusta uuden työpaikan hausta. Yleisesti toiveena olisi mielekäs työ, mikä mahdollistaisi työssä jaksamisen sekä hyvällä omallatunnolla panostuksen sen ylläpitoon. Yhteisen näkemyksen mukaan 80 % työaika olisi tarpeen osana tätä yhtälöä, mutta esimerkiksi kuntoutustuki on mahdollista vain 40-60 % työajalla.
Alustuksen jälkeen keskusteluissa nousi esille myös työn merkitys: onko se vain ansaintaa varten? Taloudelliset kysymykset näyttelevät toki merkittävää roolia, yleensä toimeentulo alenee jo sairausloman aikana. Tärkeänä pidettiin työtä myönteisellä tavalla tukevia rutiineja. Jo pelkästään päivärytmi auttaa pitämään kiinni elämässä. Kokemus tarpeellisuudesta ja osallisuudesta työyhteisöön nousee myös pinnalle. Potilasidentiteetin taakseen jättäminen on kaikille iso ja toivottu askel, osatyökykyisiä unohtamatta.
Ilta täyttyi virkistävästä yhdessäolosta ja ajatusten jakamisesta.
Lämmin kiitos Kaisalle ja kaikille osallistujille, sekä paikan päällä että etänä.
Helene Harju
Suomen Syöpäpotilaat ry:n Minä, syöpä ja työ -hanke järjestää kuukausittain tiloissaan Helsingissä kaikille avoimia teemasarjan tapahtumia. Sarjassa käsitellään sairastumisen jälkeisen työelämän kysymyksiä monesta näkökulmasta. Illat aloitetaan alustuksilla, joiden jälkeen avataan keskustelu teeman ympärillä. Tilaisuuksiin on mahdollista osallistua myös etänä.