Työelämän muutokset ja oivallukset 

läppäri, muistivihko, kynä ja kännykkä vanhalla puupöydällä

Syöpädiagnoosini jälkeen palasin 2016 alkuperäisen sairausloman jälkeen työkykyneuvottelujen kautta pikkuhiljaa takaisin päivystävän yösairaanhoitajan tehtäviin. Ensin palasin töihin 28 %:n työajalla ja vaiheittain työaikaa nostettiin 45 %:een ja 55 %:een. Kokeilin myös 65 %:a, mutta heti huomasin, että palautuminen ei ollut riittävää. Palasin 55 %:een, jossa rytmitys olikin lopulta hyvä, ja jatkoin sitä reilut neljä vuotta. 

Sain heinäkuussa 2022 koronan, joka vei kokonaan työkyvyn ja fyysisen jaksamisen. Huomasin myös, että puhuminen syö jaksamista. Hengityksen kanssa oli aivan liian haasteellista, joten jäin aiemmasta työstä pois. Aloin miettiä ja olinkin jo aloitellut terapeutin etätöitä sivutoimisena ja vuodesta 2018 alkaen tapasin joskus asiakkaita kasvotustenkin. Erityisesti korona vaikutti syöpäleikkauksen aiheuttamiin puolikkaisiin keuhkoihin. Olin uuden edessä, koska kuitenkin jotain halusin tehdä. Mutta mitä se voisi olla?  

No aloitin mm. Hengitysliitossa etänä toimivana kokemustoimijana ja annan vertaistukea myös Toivo-sovelluksessa Suomen Syöpäpotilaat ry:n (SSP) vertaistukemisen ohessa. Vertaistuen antaminen etänä oli siinä mielessä hyvä, että pystyn samoin kuin terapia-asiakkaiden kanssa ennakoimaan ventilaation ja koko kehollisen jaksamisen. Voin ottaa rauhallisesti 1–2 tuntia ennen tapaamista ja kerätä voimia hapetukseen ja hapettaa itseäni hyvin ennen tapaamista. Tämä toimintatapa alkoi luonnistua mukavasti. Ratkaisuna oli jaksamisen ennakointi ja siinä hapettaminen/hapettuminen kehossa ja mielessäkin.  

Tuntityö alkoi sujua hyvin, oli sitten kyse SSP:n tai Hengitysliiton vertaistuesta ja terapeuttisesta työstä etävastaanotolla. Työskentelyn rytmitys ja sen määrä – joitakin tunteja illalla tai aamupäivällä ja ajoittain ihan tyhjiäkin viikkoja. Ainakin suurimmaksi osaksi. Hoksasin kuinka voin tehdä vähän tuntityötä tulojen keräämiseksi toteuttamalla työn itselle mielekkäällä tavalla.  

Tokihan nykyinen työ on eri asia, kun aikaisemmassa työssä ei ollut mahdollisuutta tehdä töitä etänä millään muodoin. Mutta olen monesti sanonut kanssamatkustajalle, että syövän jälkeisen työelämän yhteensovittamisen eli oivaltamisen mallissa on hyvä lähteä rohkeasti miettimään mitä kaikkea on aikaisemmin oppinut työn kautta ja miten voisin itseäni työllistää syöpäni jälkeisessä ajassa. Mietin voisiko minun harrastukseni ollakin ammatti joinakin tunteina viikossa…? 

Työn määrää ja rytmitystä sekä työn toteutuksen muotoa on hyvä pohtia. Kun oman syövän tai syövän tuomat rajoitukset otetaan huomioon, ne voivat toimia myös ohjenuorana tai keinona työllistää itsensä. Voi rytmittää missä määrin tekee töitä ja toteuttaa itseään.  

Yhteenvetona: teen eläkkeen ohessa teen toiminimellä kevytyrittäjänä tuntitöitä. Kyse on harrastuksesta, jonka muutan tuntityöksi tai kokemusasiantuntijuudeksi. Pidän luentoja ja saan pieniä korvauksia silloin tällöin yhdistyksiltä tai liitoilta sekä koulutustahoilta, joille olen tarjonnut alustusta syöpäpolusta tai muusta näkökulmasta, mikä se sitten ikinä onkaan. Siksi olen tuumannut ja avoimesti jakanut ajatusta muillekin sairastuneille, jotka pohtivat työllistymiseen liittyviä asioita. Olemassa voi olla eri tapoja, joita en ole vielä hoksannut itsekään. Eli joskus on hyvä puhua ääneen yksin tai ystävälle – miten toimin ja työllistän itseni. Siten voi säilyttää mielekkyyden eli sen, että myös jaksaa sairaana ollessa tehdä jotain työtä. 

Työn tekeminen on mielekästä ja ei kuluta tai rasita minua liiaksi. Teen sen verran työtä, että työ ei tee tai ”syö” minua.  

Mukavia oivalluksia kevääseen ja siihen, miten voi itsensä työllistää – ehkä uudella ja muutoksia mahdollistamalla tavalla.  

Petri Mäkynen

Kuva: Jessica Lewis / CC0 Pexels


Millainen on sinun työelämän tarinasi syöpään sairastumisen jälkeen? Tai haluatko jakaa kokemuksesi työikäisiä sairastuneita kohtaavana ammattilaisena?

Lue muita blogikirjoituksia ja osallistu blogihaasteeseen. Voit myös lähettää blogikirjoituksen anonyymisti lomakkeella. Tutustu lisäksi kirjan ”Hyvänlaatuisen työn jäljillä – Kokemuksia syövän ja työelämän yhteensovittamisesta” työelämän kirjoituksiin.