Minä, syöpä ja työ 
Suomen Syöpäpotilaat ry:n Minä, syöpä ja työ -hanke osallistui yhteistyökumppanina Suomen Työterveyslääkäriyhdistys ry:n (STLY) syysseminaariin aiheesta Syöpä ja työ Finlandia-talolla 25.10.2019. Paikalla oli noin 120 työterveyslääkäriä ympäri Suomen sekä onkologeja, potilasjärjestön edustajia ja kokemusasiantuntija.
Päivän aikana kuultiin Susanna Sonnisen alustus nuorten syöpään sairastuneiden työelämän pohdinnoista ja mitä tukea on nuorena aikuisena sairastuneille. Kokemusasiantuntija Veera Dolk-Linna jakoi kokemuksensa omasta työhön paluusta syöpään sairastumisen jälkeen.
Syöpätautien erikoislääkäri Tuomo Alanko (Docrates Syöpäsairaala) ja työterveyshuollon erikoislääkäri Visa Kervinen (Terveystalo) keskustelivat dialogin muodossa mikä asia kuuluu työterveyslääkärille ja mikä syöpätautien erikoislääkärille. Alanko ja Kervinen keskustelivat lääkärien mahdollisuuksista keskustella potilaiden tilanteista myös puhelimitse. Alanko kertoi, että yhteydenottoja ei ole uransa aikana tullut monta, mutta “koskaan ei ole puhelu harmittanut. Ei koskaan.”
Syöpätautien erikoislääkäri ja Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen ylilääkäri Heidi Penttinen sekä työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Toni Vänni toivat omissa alustuksissaan esille työhön paluun suunnitelman ajoittamisen ja mitä psyykkisiä oireita sairastuminen voi aiheuttaa.
Onkologian erikoislääkäri Maigo Riener (Docrates Syöpäsairaala) alusti syöpäsairauksien pitkäaikaisesta seurannasta ja hoitojen sivuvaikutuksista. Monet myytit esimerkiksi liittyen liikuntaan, fysioterapiaan ja hierontaa edelleen vaikuttavat sairastuneiden ohjeistuksessa. Rienerin mukaan liikunta tekee hyvää ja edistää lihasmassan palautumista syöpähoitojen jälkeen.
Iltapäivän paneelikeskustelun aiheena oli keskustella siitä miten edellä opittu toteutuu käytännössä. Keskustelua kehuttiin antoisaksi ja ääneen pääsivät panelistien lisäksi myös aktiiviset yleisön edustajat. Marketta Liljeström toi potilaiden näkökulman esiin jakaessaan Syöpä ja työ -hankkeen osallistujien kokemuksista nousevia epäkohtia. Monet potilaat kokevat hankalaksi tilanteen, jossa työterveyslääkärillä ei ole riittävästi tietoa syövästä tai syöpähoitojen vaikutuksista työ- ja toimintakykyyn. Potilaat ovat kertoneet, että jännityksen tai muun syyn vuoksi he eivät osaa työterveyslääkärin vastaanotolla sanoittaa omia oireitaan asianmukaisesti. Syynä voi myös olla ymmärtämättömyys siitä, mikä kaikki tieto on työterveyslääkärille olennaista. Esimerkiksi väsymykselle ja uupumukselle olisi tärkeää aina löytää syy eikä olettaa niiden kuuluvan hoidon jälkeisiin oireisiin.
Riittävä tiedonkulku kaikkien osapuolien välillä on edellytys potilaan työhön paluun ja kuntoutuksen onnistumiselle. OmaKanta on helpottanut tiedonsaantia erikoissairaanhoidon ammattilaisten kesken, vaikka Kannasta ei kaikki olekaan aina luettavissa. Eräs työterveyslääkäri kertoi pyytävänsä aina potilasta koskevat lausunnot onkologilta, jotta hän pysyy ajan tasalla potilaan elämän- ja työtilanteesta. Keskustelussa päädyttiin toteamaan, että työterveyden ja erikoissairaanhoidon yhteistyö on haasteellista. Yhteistyö puuttuu joko kokonaan tai tieto ei kulje asianmukaisesti. Ihanteellisessa tilanteessa potilaalla olisi nimetty työterveyslääkäri, joka tuntisi koko prosessin syövän toteamisesta lähtien. Käytännössä tämä toteutuu harvoin. Keskustelussa painotettiin myös sitä, että olisi hyvä pohtia syöpään sairastuneen, työnantajan ja työterveyslääkärin roolien selkeyttämistä. On monia käytännönläheisiä asioita, joita syöpään sairastunut ei voi tietää, jos joku muu ei ota vastuuta hoidon ja kuntoutuksen koordinoinnista. Kun syöpä havaitaan, on työterveyslääkärin hyvä selventää omaa rooliaan, ilman painostusta nopeaan työhön paluuseen. Potilaalla tulisi myös olla aktiivinen rooli kuntoutuksen suunnittelussa. Esimerkiksi kuntoutussuunnitelmaa ei tulisi tehdä hänelle, vaan yhdessä potilaan kanssa.
Keskustelut olivat aktiivisia koko päivän. Oli ilo todistaa miten vannoutuneita ammattilaisia työterveyslääkärit ovat ja miten onkologien ja työterveyslääkärien yhteistyötä voidaan kehittää. Osallistujat jakoivat käytännön esimerkkejä omasta työstään.
Seminaaria kiiteltiin tiedon lisäämisestä. Päivän ohjelma oli tiivis ja ohjelmassa hyviä puheenvuoroja.
Erityisesti esille nousi kokemusasiantuntijan oma kertomus paluusta sairastumisen jälkeen työhön. Herättävän elävä esitys! On paikallaan saada tietoa mm. siitä arjesta, mikä ei päälle päin näy, vaikka työssäkäyvä onkin. Konkretiaa työ- ja toimintakyvystä, sekä siitä kuinka vaikeaa on arvioida sitä itse. Työterveyslääkäreitä kiinnosti myös mitä potilasjärjestöllä on tarjolla ammattilaisille. Hanke-esitteemme otettiin hyvin vastaan, kiitellen. Keskusteluissa työterveyslääkäreiden osalta tuli esille terve nöyryys (asiantuntijapuheenvuorojen jälkeen) keskittyä asiakkaan kertomaan, kuunnellen häntä herkällä korvalla.
Helene Harju, hanketyöntekijä (Suomen Syöpäpotilaat ry)
Koska osa oireista syöpähoitojen jälkeen on pysyviä, niiden havaitseminen ja arvioiminen vaatii työterveyslääkäriltä paljon tietoa oman erikoisosaamisen ulkopuolelta. Päivän antina työterveyslääkäreiden tieto myös työelämähankkeesta ja muusta järjestöjen tarjoamasta vertaistuesta lisääntyi.
Kiitos Suomen Työterveyslääkäriyhdistykselle upeasti järjestetystä seminaarista ja antoisista keskusteluista.
Tutustu seminaarin ohjelmaan STLY:n sivuilla.
Lokakuussa ilmestyneessä Työterveyslääkäri-lehdessä on Minä, syöpä ja työ -hankkeen projektipäällikkö Emma Anderssonin kirjoittama artikkeli Työikäisten syöpään sairastuneiden kokemuksia työterveydestä. Lehden 3/2019 muut artikkelit ovat luettavissa STLY:n sivuilla.
Toni Vänni. 
Tuomo Alanko ja Visa Kervinen.
Teksti: Minä, syöpä ja työ -tiimi
Kuvat: Emma Andersson