Väliraportin jälkeistä aikaa

Alkuvuosi meni reippaasti Minä, syöpä ja työ -hankkeen väliraportin kirjoittamisessa ja vuodenvaihteen palautekyselyitä purkaessa. Nyt on hyvä mieli, koen että hanketiimi teki väliraportin eteen parhaansa. Enempää ei voikaan 🙂 Samalla on outo tunne kuin jotain puuttuisi. Väliraportin jälkifiilistelyssä ja hengähdystauon tuomassa tunnelmassa innostuin blogista. Kuuntelen kirjoittaessani Scorpionsin Wind of Change -biisiä, joten vastuu on luonnollisesti lukijalla. 

Vaikea kuvitella, että tämä vuosi on hankkeen viimeinen. Ihan kuin vasta äsken meille rakkaaksi käynyt hanke olisi alkanut, mutta johan tässä on lähes 2,5 vuotta hurahtanut hommia tehdessä. Miltä nyt tuntuu, kysytään urheilukisoissa maalilinjan ylittäneeltä urheilijalta. Mitkä on omat fiilikseni? Olen jo pitkään kokenut olevani unelmaduunissa. Omassa työnkuvassa on sopiva ripaus projektinhallintaa, kehittämistä ja viestintää. Koen tekeväni mielekästä ja motivoivaa työtä tiimissä upeiden ammattilaisten kanssa. 

Törmäsin Uralehti.fi:ssä viime kuussa julkaistuun Katri Myllykosken blogiin “Miksi kannattaa ottaa töihin yhteiskunta-alan korkeakoulututkinnon suorittanut?” Yhteiskuntatieteilijänä erityisesti kohdat 1, 3 ja 5 naurattivat, mutta kohdasta 6 on ollut hyötyä nykyisessä työssä:  

Hänellä on vankka luottamus hyvin tehtyihin selvityksiin, tutkimuksiin ja analyyseihin – tutkittuun tietoon.

Katri Myllykoski

On ollut kiinnostavaa ja antoisaa tutustua Survivorship-teemaan ja seurata, mitä muualla tehdään Syöpä ja työ -yhtälössä. Hanke on opettanut paljon edunvalvonnasta. Tuntuu että nykyään ei enää lähde mihinkään tapahtumaan tai tilaisuuteen ilman nippua hankkeen esittelymateriaaleja. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tehdä syöpä työelämässä näkyväksi. Vai mitkä ne lobbarin perussäännöt olivatkaan? 

Hankkeessa on alusta asti ollut kliseisesti tekemisen meininki. Ketterässä kokeilussa ja kehittämisessä on se mainio puoli, että voi ryhtyä matalalla kynnyksellä testaamaan jotain konseptia tai palvelua. Jos se toimii, niin palvelu ajetaan sisään. Jos ei, niin sitten pohditaan mistä tämä johtuu ja miten homma toimisi paremmin. Joskus on hyvä hylätä kokeiluja, kaikkea kun ei ehdi ja pysty rajallisilla resursseilla toteuttamaan. 

Hanketta ei olisi ilman kohderyhmää, vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita, jotka kulkevat rinnalla yhdessä sanoittamassa syöpä ja työ -teemaa. Kiitos kaikille toimintaan osallistuneille, puheenvuoron pitäneille, haastatteluihin ja palveluiden kehittämiseen osallistuneille, ständillä edustaneille ja vertaisena anonyymissä ryhmächatissa kanssamme ohjaajina toimiville jne. 

Se, että tehdään näkyväksi ettei syöpä ole työn este ja että monenlaisia työvaihtoehtoja löytyy niin sairastaville, toipujille kuin kroonisillekin. Työnantajapuolelle tehty hienosti ohjeita syövän kohtaamiseen.

Vapaaehtoisen palaute

Viime vuosi kului kuin siivillä uuden oppimisen ja palvelumuotoilun parissa. Osana työtehtäviäni suoritin tuotekehityksen erikoisammattitutkinnon ja sen tuotoksena syntyi Esihenkilön tietopaketti. Prosessi oli opettava ja antoisa. Viime keväänä haastattelin kuutta kokemusasiantuntijaa heidän työelämän polustaan ja töihin paluun tuesta. Kokemusten perusteella toteutettiin syksyllä kysely työnantajille ja kerättiin työnantajien tuen tarpeita. Näistä kahdesta osasta muodostui alustava prototyyppi tietopaketista. Workshopiin osallistuneiden kokemusasiantuntijoiden kanssa peilasimme vielä heidän kokemuksiaan palvelumuotoilun keinoin, kävimme läpi skenaarioita ja hyvän dialogin mallinnusta. Lopulta syntyi esihenkilön tietopaketti, josta on pian saatavilla omat versiot ruotsiksi ja englanniksi.  

Uutta oli itselleni myös osallistuminen SuomiAreena-tapahtumaan heinäkuussa Porissa. Upeaa, että Työelämässä syövästä huolimatta -paneeli oli menestys ja tärkeälle aiheelle saatiin positiivisimmatkin arviot ylittänyt mediahuomio. Paneelikeskustelun tallenne on katsottavissa Mtv.fi-sivulla.

Vuodenvaihteessa julkaistiin Työikäisen syöpäpotilaan etuudet ja palvelut -esite, joka korvasi Syöpäpotilaan sosiaalioppaan. Esitteen voi ladata tai tilata Suomen Syöpäpotilaiden potilasoppaista. 

Mitä tulevat viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan?

Syksy tuntuu vielä kaukaiselta vertaistodellisuudelta, mutta ajoissa on hyvä olla liikkeellä. Hankkeen päätösseminaari järjestetään tiistaina 27.10. Helsingin keskustassa. Teemana on hyvänlaatuisen työn malli ja tuen keinot. Kannattaa merkitä päivä muistiin, ohjelma ja aikataulu tarkentuvat kevään mittaan. 

Pian käynnistyy myös Työelämän mentori -pilotointi. Toivotan onnea matkaan kaikille pilottiin osallistuville ja pilottia luotsaavalle kollegalleni Marille. Hienoa kuulla myöhemmin keväällä, missä onnistuttiin ja miten mentorointia voisi jatkossa kehittää. Mari myös tapaa vuoden aikana alueellisten syöpäyhdistysten henkilökuntaa ja luotsaa Työnhakijoiden aamukahvit -ryhmää. 

Toinen kollegani Marketta rientää pitkin Etelä-Suomea pitämässä tilaisuuksia, kouluttaa työkykykoordinaattoreita ja terveydenhuollon ammattilaisia ja on tiimin webinaarivastaava.  

Tapahtumia on tälle vuodelle luvassa akselilla Helsinki-Rovaniemi ja Turku-Joensuu eri paikkakunnilla. Voit myös tehdä omia ehdotuksia toiminnasta, yhteystietomme löytyvät Syopajatyo.fi-sivulta. 

Hanke on myös mukana Rintasyöpäyhdistys Europa Donnan Rinnakkain huomiseen -juhlaseminaarissa maaliskuussa, M/S SOSTE:n ohjelmassa Työyhteisö osatyökykyisen työntekijän tukena -sessiossa huhtikuussa sekä kesäkuussa Kuntoutuspäivillä. 

Meiltä voi pyytää puheenvuoroa tai esitystä syöpä ja työ -teemasta. Työyhteisöille on mm. tarjolla tietoa miten tukea sairastunutta työntekijää, käsitellä sairauspoissaoloa ja tukea ennakoivasti työhön paluuta. Kurkkaa palvelut työnantajille.

Spotify-soittolistallani on päästy The Beach Boysin kappaleeseen Wouldn’t It Be Nice. Biisin tuomassa optimistisessa ja kesää kaipailevassa tunnelmassa haastan Sinut lukemaan Terveisiä työelämästä -blogisarjan kirjoituksia. Jos olet oikein nopea, niin saatat vielä ehtiä kirjan kansiin. Kunnianhimoisena tavoitteena on toimittaa ilmestyneistä blogikirjoituksista kirja päätösseminaaria varten. Jää siis kuulolle! Jos innostut kirjoittamaan, voit lähettää valmiin tekstin suoraan minulle (emma.andersson@syopapotilaat.fi). Voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä ja me huolehdimme oikoluvusta.

Kaunista kevään odotusta kaikille!

Parhain terveisin,
Emma

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Minä, syöpä ja työ -hankkeessa. Emma nauttii pilateksesta, lempeästä metallista, näyttelyista ja spekulatiivisesta fiktiosta.

Kuvat: CC0 Unsplash