
Marras-joulukuisen sairausloman syy oli työterveyslääkärin mukaan keskivaikea masennus. Mielestäni olin vain väsynyt vessarumbaan, tähän Lars-syndroomaan.
Marras-joulukuisen sairausloman syy oli työterveyslääkärin mukaan keskivaikea masennus. Mielestäni olin vain väsynyt vessarumbaan, tähän Lars-syndroomaan. Vesiperäruiskeet ennen työpäivää veivät voimianikin, olin uupunut huuhteluista, tyhjennyksestä.
Pääsin psykiatrille. Kuinka mahtavaa, sain senkin tässä kokea. Minulla ei kuitenkaan todettu masennusta, en saanut sairausloman jatkoa, enkä masennuslääkitystä. Sain kutinalääkkeen, joka tarvittaessa auttaa nukahtamaan. Ja tulipahan syövän aiheuttamat pelotkin käsiteltyä.
Työkokeilu oli päättymässä jäätyäni kuukauden sairauslomalle. Sairausloman syyn masennuksen Kela hylkäsi. Heidänkin mielestä kyse oli syövästä ja Lars-syndroomasta, joka väsytti minut. Kela peri maksamansa sairauskulukorvauksen osittain takaisin, koska olin ollut 300 pv poissa työstä samasta sairaudesta. Otin yhteyttä liittoon ja he sanoivat että olisi pitänyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon jäätyäni sairauslomalle marraskuussa, jotta saisin heiltä rahallista tukea. Kas, kun en ollut ymmärtänyt, eikä kukaan neuvonut. Vaikka oli useita yhteydenottoja Kelaan syksyn aikana, tämä oli jäänyt kertomatta vai enkö vain ollut ymmärtänyt tehdä niin? Nyt olen TE-toimistossa työttömänä työnhakija, eikä sitä oteta sieltä nyt pois, ihan varmuuden vuoksi. Vaikka rumennan työttömyystilastoja, sekin vielä syöpäläiseltä sallittakoon. Näihin selvittelyihin olisin kyllä kaivannut jonkun ammattilaisen tukea.
Töihin palasin joulukuun puolessa välissä ja haettiin osasairauspäivärahaa Kelasta, ja päädyin tekemään kahta työpäivää viikossa. Sain vähentää vesiperäruiskeet kahteen kertaan viikossa, kuinka huojentavaa. Joulukuussa kävin gastrokirurgilla, joka on perehtynyt Lars-syndroomaan. Jo kertaalleen lopetetut lääkkeet aloitetaan uudestaan ja uusi käynti ravitsemusterapeutilla. Kontrollit huhtikuussa hänelle.
Hain marraskuussa osakuntoutusrahaa vakuutusyhtiöstä ja sitä odoteltiin kuin kuuta nousevaa, kyselin perään ja vastaus tuli vihdoin tammikuun lopussa. Osa-aikaeläke hyväksytty määräaikaisesti kesäkuun loppuun 2019. Työsopimus tehtiin päätöstä ennen kolmen viikon välein, koska sijaisenikin täytyi tietää miten hänen työt jatkuvat. Harmittaa hänenkin puolestaan tilanteeni.
Esimieheni on ollut tosi kärsivällinen ja myötätuntoinen, samoin työkaverini ja sijaiseni. Kuinka kiitollinen olenkaan heidän osuudestaan tässä tilanteessani.
Tilanne nyt vatsani kanssa on välillä toivotonta. Vapaapäivät kotona juoksen vessaan pikku kikkareiden tai ripulin takia. Lenkillä käyn lähimaastossa, koska yksi pieru voi muuttaa kaiken. Elän varauksellista elämää, vessat täytyy tarkistaa, että pääsen heti kun tarve tulee. En voi lähteä mihinkään ilman estolääkettä, joka muuten hyvä lääke mutta yöllä sitten koskee mahaan. Nyt mennään reiluilla kuituannoksilla, vatsan toimintaan vaikuttavilla lääkkeillä ja sitä mukaa on välillä kovalla ja välillä ripulilla. Ja ne ilmavaivat ovat jatkuvia, tuoksut ovat sen mukaisia. Töissä käytän pieruunkin lääkettä, joka myös vähän kovettaa vatsaa. Tasapainon löytäminen on tosi vaikeaa.
Olenko edelleen kiitollinen tästä kaikesta? Olen, olen kasvanut ihmisenä. Minusta on tullut rohkea, uskallan enemmän kuin ikinä. Olen tutustunut itseeni, olen oppinut rakastamaan itseäni, antamaan anteeksi itselleni, olen oppinut pyytämään anteeksi itseltäni ja muilta. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja muita, antamaan palautetta. Olemaan läsnä tässä hetkessä. Olen lopettanut murehtimisen ja elämän ennakoinnin. Olen tässä ja nyt, ja nautin että olen elossa, ja annan muille oivalluksia, ymmärtämistä elämästä. Perheeni on muuttunut myötäni. Meillä rakastetaan, osoitetaan rakkautta pienillä teoilla, sanoilla. Läheiset ovat muuttuneet aivan samalla lailla.
Anteeksipyyntönikö sen teki vai tämä syöpä, ihan sama. Elämä on arvokas lahja. Kiitos syöpäni ja opiskeluni.
Ja onhan minullakin unelmia, niitä kohti.
Ilona
Kuva: © Tuuli Mähönen
Lue muita blogikirjoituksia ja osallistu blogihaasteeseen. Voit myös lähettää blogikirjoituksen anonyymisti lomakkeella.